I. Sekovartiset. Thallophyta.
263
jonon latvaa lähempänä olevat kuromat ovat vanhimmat. Näihin kuuluu pari kaikkein yleisintä sinivihreää homesientä. — Eurotium herbariorum; haarautuneesta rihmastosta kasvaa haaroja, joiden päät paisuvat nuppimaisesti ja joilla muodostuu kuroutumalla lukuisia, kaikkiin suuntiin säteilevissä jonoissa olevia kuromia (kuva 284). Nämä kuromia muodostavat haarat luettiin ennen eri sukuun (Aspergillus) kuuluviksi. — Penicillium laucumin kuromajonot ovat siveltimen tapaan haarautuneiden sienirihmojen päässä (kuva 283). Molemmat lajit lisääntyvät äärettömästi lukuisista kuromistaan. Kotelorakot ovat pieniä, ryynimäisiä, verraten harvinaisia.
2. Heimo Erysiphaceae. Kotelopullossa on vain yksi itiökotelo tai keskinen nippu itiökoteloita. Loisivat korkeammilla kasveilla, etenkin lehdillä (kuva 285). Ne peittävät kasvin pinnan lukinverkon tavoin ja työntävät imurihmoja päällysketon soluihin. Rihmasto valkea. Siinä havaittavat pienet, pallomaiset kotelorakot pistävät silmiin mustan värinsä vuoksi. Kuromia lukuisasti (kuva 286). Kotelorakossa on yksi tai muutamia harvoja itiökoteloita.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 283. Penicillium glaucum. A rihmastosta m lähtevä kuromaperä itiöineen (500/1). B osa siitä vahvemmin suurennettuna. Kuromajonot c ku routuvat haaroista b tyvihakuisesti (basipetal), t. s. vanhimmat itiöt ovat jonon latvassa.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 284. Eurotium herbariorum (= Aspergillus glaucus). Rihmastosta C lähtevä kuromaperä D. c kuroma. (200/1)
