14
I. Muoto-oppi.
Kuva 13. Härkäpavun juuren ja sen haarojen n halkileikkaus. Näistä eivät nuorimmat (alimmat) ole vielä ehtineet murtautua kuoren r läpi. f juuren johtojänteet. h juurenhunnut.
ilmajuurilla (kuva 12); tavallisten juurien huntu on kooltaan pieni (kuva 13), vaikkakin aina huomattavissa.
Kasvin ensi juuri, alkiojuuri, kasvaa siemenen itäessä ulos siitä. Useimmilla havupuilla ja kaksisirkkaisilla voi vanhoillakin yksilöillä erottaa tämän pääjuuren (Hauptwurzel, kuva 11, A), joka tavallisesti on runsashaarainen. Sanikkaisilla ja yksisirkkaisilla herkeää alkiojuuri hyvin pian kasvamasta, ja alkiovarresta tunkee esiin useita keskenään samanarvoisia lisäjuuria (Nebenwurzel), jotka ovat pääjuuren haarojen näköisiä ja myös haaroittuvat (kuva 11, B). Tällaisia voi esiintyä kasvin muissakin osissa, etenkin pitkin maanpintaa suikertavissa varsissa, poikkileikatuissa oksissa ja lehdissä. Lisäjuuria, jotka muodostuvat vanhempiin osiin, melkeinpä mihin tahansa, sanotaan jälkijuuriksi (Adventivwurzel).
Juuren haarat ovat sitä nuorempia, mitä lähempänä ne ovat juuren päätä; ne syntyvät siis kärkihakuisesti (akropetal). Ne muodostuvat vanhemman juuren sisässä (kuva 13), joten niiden täytyy murtautua esiin sen ulompien kerrosten läpi. Lähellä maanpintaa juuren haarat kasvavat jokseenkin vaakasuoraan, jota vastoin ne alempana kääntyvät yhä terävämmässä kulmassa alaspäin. Täten juuret valtaavat täydellisemmin maan pääjuuren ympäriltä, kuin jos ne kaikki kasvaisivat alaspäin. Ensi luokan juurihaarat haarautuvat vuorostaan, samoin toisen luokan haarat, j. n. e. Juuren pinnalle syntyy runsaasti juurikarvoja eli ‑hapsia (Wurzelhaar).
Kaikki maanalaiset osat eivät ole juuria, vaan kasveilla on maanalaisia varsiakin (ks. 23–25 §§). Ne eivät ole syntyneet alkiojuuresta, vaan alkiosilmusta. Niiden varsiluonteen voi päättää siitä, että niiltä puuttuu juurenhuntu ja että ne kannattavat lehtiä, jotka tosin usein ovat vain pieniä, suomumaisia muodostumia.
11 §. Juuren muutunta on vähäinen ja vähän vaihteleva.
a. Mukulajuuri (Wurzelknolle) toimii vararavintosäiliönä ja on sen takia mukulamainen (knollenförmig), t. s. paksu ja maltoinen. Se
