280
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 313. Melampsora betulina. Kolme toisiinsa liittynyttä talvi-itiötä. Yhdestä näistä on kehittynyt alkeisrihmasto, jossa on kolme alkuitiötä s. (400/1)
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 314. Coleosporium Senecionis. a männyn neulasia, joissa helmi-itiömaljoja (Peridermium Wolfii). b helmi-itiö. c itävä helmi-itiö. d kesäitiöjono. e talvi-itiöjono; ylin solu on itänyt ja muodostanut alkuitiön s. (a 1/1, b–e 400/1).
ja talvi-itiöissä (Teleutospore) on kaksi tumaa kussakin solussa. Nämä tumat yhtyvät sitten talvi-itiöissä. Tämän yhtymätuman jakaantuessa syntyneistä tumista saa kukin alkuitiö yhden.
1. Heimo. Pucciniaceae. Talvi-itiöt yksitellen tai 2– useampia samalla varrella. Uromyces, talvi-itiöt yksitellen. Hemileia vastatrix, kahvipensaissa, hävittää kokonaisia istutuksia. Puccinia (kuvat 311, 312). Gymnosporangium, talvi-itiöt kuten edellisellä, mutta hyytelömäiseksi joukkioksi yhtyneillä varsilla. G. juniperium, talvi-itiöiden turvonneet perät muodostavat keväällä kellertäviä möykkyjä katajan oksilla, helmi-itiömaljat pihlajalla (kuva 315). Phragmidium, talvi-itiöitä useita yhdessä varrellisena, nuijamaisena tai lieriömäisenä rykelmänä.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 315. Gymnosporangium juniperinum. Pihlajan lehdykkä, jossa kolme helmi-itiömaljaryhmää. (1/1)
