16
I. Muoto-oppi.
Kuva 16. Orchis maculata (kesäkuussa), alin osa vartta ja vanha sekä uusi mukulajuuri r1 ja r2. k nuori silmu, joka kehittyy uudeksi kasviksi. sr hienoja jälkijuuria, joita aina tunkee esiin varren alimmasta osasta.
paljoa nopeammin kuin emosilmut ja tulevat tavallisesti nuijamaisiksi. Ne elävät yli talven, keväästä toiseen, jolloin niiden vararavinto tulee käytetyksi uusien osien muodostuessa; sen jälkeen ne kuivuvat ja häviävät. Jokainen mukulamainen lisäjuuri on siis yläosastaan yhteydessä silmun kanssa. Joskus tämä silmu kehittyy itsenäiseksi kasviksi siten, että se mukulajuurineen eroaa emokasvista. — Orchis-kasvien tyvessä on kesällä kaksi mukulajuurta (kuva 16), joista toinen on vanha, ruskea, kutistunut, vararavintonsa menettänyt, se kun on antanut sen maanpäälliselle versolle, toinen nuori, valkea, sileä ja kova. Tämä on juuri, joka samoin kuin Ficariallakin muodostuu maanpäällisen verson alimmassa lehtihangassa sijaitsevan silmun tyvestä ja jonka keräämä vararavinto käytetään seuraavana keväänä tämän silmun kehittyessä maanpäälliseksi versoksi.
b. Pönkkäjuuri (Stelzwurzel) tavataan eräillä Ficus-lajeilla, Pandanuksella, mangrovepuilla (Rhizophora) ja muutamilla palmuilla (kuva 17). Ne lähtevät näillä varsista tai haaroista ja pyrkivät maahan. Niiden toimena on tukea usein heikkoa vartta; tavallisesti ne ovat useaan kertaan hankamaisesti haarautuneet, ja niiden sisärakenne poikkeaa juurien yleisestä sisärakenteesta.
c. Kiipimäjuuri (Kletterwurzel) esiintyy muratilla, muutamilla Ficus-lajeilla, Orchidaceae-heimon kasveilla sekä
Kuva 17. Rhizophora Mangle pönkkäjuurineen ja hedelmineen, joista alkiojuuri jo tunkee esiin hedelmän vielä ollessa kasvissa kiinni. Myöhemmin putoaa nuori taimi hedelmästä maahan.
