Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/302

288

III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.

8. Heimo. Umbilicariaceae. Sekovarsi lehtimäinen, kiinnittyt alustaansa (kiviin) vain yhdestä kohden, keskustastaan. Umbilicaria, Gyrophora.

9. Heimo. Peltigeraceae. Sekovarsi muodostaa melkein ehytlaitaisen »lehden», jonka lukuisat juurtumahapset kiinnittävät alustaan. Peltigera, Peltidea, Sticta.

10. Heimo. Parmeliaceae. Sekovarsi lehtimäinen, runsasliuskainen Parmelia, Xanthoria (kuva 321), Physcia.

11. Heimo. Cladoniaceae. Sekovarsi pensasmainen. Kotelomaljoissa ei ole gonideja. Cladonia (kuva 322). Kotelomaljat onttojen, usein runsasjakoisten varsikkohaarojen päässä, näiden tyvessä usein pieniä »lehtiä. Stereocaulon, sekovarsi korallimainen.

12. Heimo. Usneaceae. Sekovarsi pensasmainen. Gonidivyöhyke ulottuu kotelomaljoihin. Usnea, Alectoria, puiden oksista riippuvia muotoja, naavaa. Evernia, Ramalina, Cetraria.

Lääkekasvina käytetään islanninjäkälää (Cetraria islandica, Lichen islandicus), joka keitettäessä muuttuu hyytelöksi.

Hyödyllinen on poronjäkälä, Cladonia rangiferina, se kun on poron tärkein ravinto. Sitä on myös, kuten islanninjäkälää, Cetraria islandica, pohjoisissa maissa käytetty leivän aineksena. Myös on poronjäkälästä poltettu viinaa. Mannajäkälää, Lecanora esculenta, käytetään Pohjois-Afrikan erämaissa ravintoaineena. Roccella tinctoriasta, joka kasvaa Atlantin valtameren ja Välimeren rannikoilla, valmistetaan lakmus-väriainetta. Useita jäkäliä käyttää rahvas pohjoisissa maissa kotivärjäykseen.

II Kaari. Sammalet, Bryophyta.

Sammalet muodostavat hyvin luonnollisen ryhmän, jossa eri alaryhmien väliset erilaisuudet ovat paljoa pienemmät kuin sekovartisilla.

Itiön itäessä syntyy pieni alkeisrihma (Vorkeim, protonema) ja siitä tavallisesti silmumuodostuksen tietä sammalkasvi. Alhaisemmissa muodoissaan sammalkasvi on sekovarsi, useilla toisilla taasen on verso. Sammalkasveilla esiintyvät sukuelimet yleensä useita kertoja peräkkäin, jota vastoin sanikkaisten alkeisvarsikko muodostaa vain kerran sukuelimiä. Jokaisesta hedelmöityneestä munasolusta syntyy suvuton sukupolvi, itiöpolvi (Sporenfrucht, sporogonium), joka ulkonaisesti pysyy alkuperäisen sammalkasvin yhteydessä ja useimmiten on varrellisen kodan muotoinen. Tuossa kodassa, itiöperäkkeessä (Sporenkapsel), syntyvät itöt, joiden kypsyessä itiöpolven elontoiminta loppuu.

Alkeisrihma (kuva 329) on kehittyneimmässä muodossaan rakenteeltaan parhaiten verrattavissa haaraiseen rihmalevään, jonka soluissa