290
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 330. Osa sammalen vartta lehtineen. r juurtumahapsia, joista yhdessä näkyy itusilmu b. Pilkutettu viiva osoittaa maan pintaa; sen yläpuoliset juurtumahapsien osat ovat muuttuneet vihreiksi alkeisrihmoiksi p. k tällaiseen muodostunut nuori sammalkasvi. (N. 100/1).
vat itsenäisiksi kasveiksi, tai itusilmujen (Brutknospe) ja itusolujen (Brutzelle) avulla, jotka erkanevat emokasvista. Niitä voi syntyä alkeisrihmaan, juurtumahapsiin, sekovarteen ja versoon (kuvat 329, 330), toisinaan maljamaisiin säiliöihin. Tämä voimakas suvuton lisääntyminen on syynä siihen, että varsin monet sammalet kasvavat joukoittain yhdessä. Muutamat sammalet lisääntyvät melkein yksinomaan suvutonta tietä, ja niissä on perin harvoin sukuelimiä.
Näin rakentuneella sammalkasvilla muodostuvat sukuelimet. Koiraselimiä nimitetään siittiöpesäkkeiksi (Antheridie), naaraselimiä munapesäkkeiksi (Archegonie).
Siittiöpesäkkeet ovat lyhyt- tai pitkäperäisiä, pallon, munan tai nuijan muotoisia elimiä (kuva 331). Niiden uloin solukerros muodostaa pussimaisen seinän, sisemmistä, hyvin pienistä ja lukuisista soluista kehittyy kustakin siittiö. Kun kypsään siittiöpesäkkeeseen tulee vettä, sen latva murtuu ja siittiöiden emosolut tulevat ulos. Vasta siittiöpesäkkeen ulkopuolella siittiöt pääsevät vapaiksi. Ne ovat kairakier-
