2. Sammalet, Bryophyta.
299
tiheitä mättäitä tahi peitteitä. Erilaispintaisia muodostumia harvoin. Lehdissä on tavallisesti monikerroksinen keskisuoni. Juurtumahapset haaraisia solurivejä, jotka voivat muuttua alkeisrihmoiksi ja siten edistää kasvien leviämistä. Munapesäkkeen seinä repeytyy irti varresta useimmiten jo kauan ennen itiöiden kypsymistä ja esiintyy tavallisesti itiöpesäkkeen päällä sitä peittävänä huntuna (calyptra). Todellisia joustimia ei ole koskaan, sen sijaan esiintyy aina patsas. Pesäke aukeaa useimmiten siten, että ennen muodostunut kansi putoaa pois, ja siinä on samanlaisia ilmarakoja kuin kukkakasveissa. — Lehtisammalet jaetaan kolmeen lahkoon: Sphagnales, Andreaeales ja Bryales.
Iiöpesäkkeitä kannattaa valeperä (Pseudopodium, ks. kuvat 334, 341), joka ei ole, niin kuin sammalien perä yleensä, itiöpolven osa, vaan lehtisen varren pidentynyt kärki. Pesäkkeet kansiluomaiset, suuvarus (Peristom) puuttuu. Munapesäke jää kuten maksasammalilla itiöpolven juurelle (kuva 341, E). Itiöitä uodostava solukko peittää kupuna patsaan latvan.
Heimo. Sphagnaceae (Rahkasammalet). Vaaleanvihreitä suosammalia. Ne imevät, aina kun niillä on tilaisuutta siihen, itsensä
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 340. A Sphagnum cymbifoliumin lehti. a Pinnalta kapeita, lehtivihreällisiä soluja. w lehtivihreättömiä soluja, joissa rengasmaisia paksunnuksia v ja reikiä l. B Sph. fimbriatumin lehden poikkileikkaus. C osa Sph. cymbifoliumin varren poikkileikkausta. w värittömiä soluja, joissa reikiä ja paksunnuksia. e pienempien värittömien solujen muodostama päällysketto. sk vahvikesoluina toimivia kuorisoluja. c ohuempiseinäinen keskussolu. (A, B 300/1, C 120/1).
