300
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
Kuva 341. Sphagnum fimbriatum, jossa neljä kypsää itiöpesäkettä. (1/1) — B–D Sph. acutifolium. B nuori itiöpolvi halkaistuna. ps valeperä. ca munapesäkkeen seinä. ah mun[ä]pesäkkeen kaula. spf itiöpolven jalka. k itiöpesäke. co patsas. spo itiöitä sisältävä lokero. C auennut siittiöpesäke, josta siittiöt tulevat ulos. D siittiö, voimakkaasti suurennettuna. E Sph. squarrosum. Pienen haaran päässä sijaitseva kypsä itiöpolvi. ca murtunut munapesäkkeen seinä. d kansi.
vettä täyteen kuin pesusienet. Syy tähän on seuraava: Varsia peittää suurten, lehtivihreättömien, vaaleiden, kuolleiden solujen muodostama kuori. Näissä soluissa on rengasmaisia tai kierteisiä paksunnuksia ja niiden seinissä suuria reikiä (kuva 340, C, l). Noit[ä] soluja myöten, reikien kautta, vesi nousee hiushuokoisuusvoiman vaikutuksesta varren ylimpiinkin kärkiin. Samanlaisia soluja on lehdissäkin, mutta niissä ne ovat lehtivihreällisten, hyvin kapeiden solujen muodostaman verkon silmissä (kuva 340, A, B). Vihreiden solujen väri häviää värittömien välissä, joten lehdet näyttävät vaaleilta. Rahkasammalet kasvavat enimmäkseen soissa, joiden pinnalla ne muodostavat tiheän, yhtenäisen, vetisen peitteen. Kasvien alemmat osat kuolevat vähitellen, ja niiden jätteet muodostavat turvetta, samalla kuin kärki kasvaa yhä edelleen.
Sphagnum, 250 lajia, on tärkeimpiä sammalsukuja.
Valeperä ja patsas niin kuin edellisillä (kuva 334). Itiöpesäkkeet rakoluomaiset.
