302
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
Hampaiden luku on 4, 8, 16, 32 tai 64 (kuva 343, C–E). Muutamilla on tällaisten hampaiden muodostama kaksinkertainen kiehkura. Nuo hampaat eivät ole kokonaisia soluja (paitsi Georgia- ja Polytrichum-suvuissa), vaan syntyvät tiettyjen, kanteen kuuluvien solukerrosten vahvasti paksunneista ketto-osista. Nämä kerrokset jäävät jäljelle, kun solut, joihin ne ovat kuuluneet, ovat kuolleet. Kun itiöpesäke kypsyessään kuivuu, hampaat pyrkivät taipumaan ulospäin ja edistävät siis tehokkaasti kannen putoamista. Vielä kannen pudottuakin hampaat ovat liikkuvia. Poudalla ne harittavat, niin että tuuli voi sirottaa itiöt ylt’ympäri, mutta kostealla säällä ne taipuvat sisäänpäin suojaten itiöitä sateelta. Kannen putoamiseen vaikuttaa myös juuri sen alla pesäkkeen seinässä sijaitseva, voimakkaasti paksunneiden solujen muodostama joustava rengas. Munapesäke seuraa huntuna itiöpesäkkeen kasvua (kuva 343, A). Se peittää tämän lopuksi joko ylt’ympäri lakkimaisena (mützenförmig) tai halkeaa yhdeltä sivulta peittäen pesäkkeen viittamaisena (kapuzenförmig). Pesäkkeen ja perän välinen raja (pesäkkeen kaula, Kapselhals, Apophyse) voi olla selvästi huomattavissa ja paksunnut, saattaapa se muuttua levymäiseksi sommaksikin (Splachnum).
Muutamissa heimoissa on yksityisiä sukuja, joissa on hyvin voimakkaasti redusoitunut itiöpolvi; niinpä huntu ja patsas voivat puuttua, samoin kansi, niin että itiöt pääsevät vapaiksi vasta pesäkkeen seinän mädättyä. Nämä suvut yhdistettiin aikaisemmin omaksi Cleistocarpae nimiseksi lahkokseen.
Lehtisammalia tavataan yli koko maan pinnan. Useat niistä vaikuttavat seutujen ulkomuotoonkin suurella lukumäärällänsä ja tiheällä, mättäitä muodostavalla kasvutavallansa. Tällaisen merkityksen saavat Sphagnum ja Polytrichum napamaiden tundroilla. Lehtisammalet ovat yleensä huomattavimmat pohjoisissa maissa; kuumissa seuduissa ne ovat paljoa vähäpätöisempiä. Turpeen muodostajina on eräillä Hypnum- ja Polytrichum-lajeilla sama merkitys kuin Sphagnumilla.
a. Acrocarpae. Munapesäke ja myöhemmin itiöpolvi päätteineen (terminal), t. s. se päättää sammalkasvin päärangan kasvun.
1. Heimo. Dicranaceae. Suuvarus yksinkertainen, sen muodostaa 16 halkinaista hammasta. Huntu viittamainen. Dicranum, useita lajeja metsissä, kivillä ja kaatuneilla puilla. Ceratodon, maassa; C. purpureum, »maailman yleisin sammal».
2. Heimo. Fissidentaceae. Muuten kuin edelliset, mutta lehtiä on vain kahdella vastakkaisella varren sivulla. Tyvestään lehdet ovat kaksitaitteiset. Lehden alapinnalla erityinen heltta. Fissidens.
3. Heimo. Pottiaceae. Suuvarus yksinkertainen, hampaat hapsi-
