3. Sanikkaiset, Pteridophyta.
305
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 345. Polypodium vulgare. A kypsä, B jo tyhjentynyt siittiöpesäke. p alkeisvarsikon solu. 1, 2 rengassolu. 3 kansisolu, joka siittiöpesäkkeen auetessa putoaa pois. C liikkuva siittiö. D jodiliuoksella fikseerattu siittiö. (A, B 240/1, C, D 540/1).
soluista. Siittiöt ovat kairakierteisiä rihmoja, joiden etuosassa on tavallisesti lukuisia värekarvoja (kuva 345, C, D). Munapesäkkeet (archegonium) ovat yleensä rakenteeltaan samanlaiset kuin sammalilla. Niissä voi erottaa ympäröivässä solukossa olevan pallomaisen pohjaosan ja lyhyen kaulan. Tässä on kaksi munasoluun johtavaa kanavasolua (kaulakanavasolu ja pohjakanavasolu), jotka myöhemmin liimautuvat (kuva 346). Siittiöiden kulun munasoluun määräävät omenahappoiset suolat, ei ruokosokeri kuten sammalilla (Chemotaxis siv. 210).
Hedelmöityneestä munasolusta syntyvän alkion (Embryo) jakavat ensimmäiset jakoseinät neljäksi soluksi, n. s. kvadranteiksi. Yhdestä näistä kehittyy kasvin varsi, toisesta sen ensimmäinen lehti, kolmannesta juuri, neljäs taas muodostuu n. s. jalaksi. Tämä jalka on elin, joka kiinnittää nuoren kasvin alussa mukana kasvavaan alkeisvarsikkoon ja toimii ravinnon imijänä, kunnes juuri on tunkeutunut maahan (kuva 347).
Kuten sivulla 288 mainittiin, on sammalten suvuttomana sukupolvena kasvultansa rajoittunut itiöpolvi, joka pysyy suvullisessa sukupolvessa kiinni. Sanikkaisilla sen sijaan suvuton sukupolvi on itsenäinen, hyvin kehittynyt kasvi, joka on jakautunut varreksi, lehdiksi ja todelliseksi juureksi, jonka nyt tapaamme ensi kerran kasvikunnassa ja joka usein kasvaa rajattomasti. Sanikkaiskasvin eri osat ovat sisärakenteeltansa paljoa kehittyneemmät kuin sammalkasvin.
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 346. Polypodium vulgare. A munapesäke, joka ei vielä ole täysin kehittynyt. B kehittynyt, auennut munapesäke. K’ kaulakanavasolu. K” pohjakanavasolu. o munasolu. (240/1)
