Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/331

Wikiaineistosta
Tämä sivu on oikoluettu

3. Sanikkaiset, Pteridophyta.

317

siaan tähkämäisessä tai käpymäisessä pesäkkeistössä (kuva 358, 1). Lapa on useimmiten kuusikulmainen (kuva 358, 3, 4). Kortteiden lehtien muutunta on siis pitemmälle kehittynyt kuin saniaisten mitä myös todistaa Se seikka, että ylimmän martolehtikiehkuran ja itiöitä synnyttävien lehtien välissä on kauluksen muotoinen lehtikiehkura, jonka muodostavat molemmista edellämainituista lehdistä eroavat lehdet (kuva 358, 1). Itiölehtiryhmä on vielä alkeellinen kukkamuodostuma; tuota »kaulusta» voidaan pitää jonkinmoisena kehän alkuna.

Itiöpesäkkeet ovat kilpimäisten itiölehtien sisäpinnalla. Muodoltaan ne ovat pussimaisia ja aukeavat sisäänpäin pitkittäisellä raolla (kuva 358, 4). Rengasta ei ole, mutta pesäkkeen seinässä on, kuten kukkakasvien ponnen lokeroissa, kerros soluja, joissa on rengasmaisia tai kierteisiä seinäpaksunnuksia.

Itiöt ovat vihreitä. Niiden ulkokelmu halkeaa kahdeksi kierteiseksi rihmaksi. Nämä rihmat ovat hyvin hygroskooppisia: kuivuessaan ne ponnahtavat auki, kostuessaan taas kiertyvät kokoon (kuva 358, 5–7). Tämän johdosta itiöt tarttuvat toisiinsa kiinni, mikä on tärkeää, koska niiden synnyttämät alkeisvarsikot ovat kaksikotisia.

Muinaisajan Equisetum-muodot olivat osaksi todellisia jättiläisiä, ja muutamat nykyjäänkin kuumissa maissa elävät lajit tulevat melkoisen pitkiksi, mutta ovat verraten hoikkia. Sen sijaan meidän kotimaiset muotomme ovat korkeintaan noin metrin pituisia. E. arvensella (kuva 358) ovat itiöitä synnyttävät versot lehtivihreättömiä ja haarattomia sekä kasvavat keväällä ennen vihreitä, martoja versoja. E. palustrella, limosumilla, hiemalella j. n. e. sen sijaan itiöpesäkkeistö on tavallisten vihreiden, haaraisten tai haarattomien versojen latvassa, ja lopuksi muodostavat E. silvaticumin itiöitä synnyttävät versot, jotka siihen asti, kunnes itiöt kypsyvät, ovat aivan samanlaisia kuin E. arvensen lehtivihreättömät versot, myöhemmin vihreitä sivuhaaroja tullen siten melkein samanlaisiksi kuin marrot versot.

Kortteisiin liittyy lähinnä kivihiilikaudella elänyt Calamariae-ryhmä, joka kuitenkin erosi niistä varren jälsipaksuuskasvuun nähden sekä siten, että sillä oli sekä iso- että pikkuitiöitä.

III Luokka. Liekokasvit, Lycopodinae.

Lycopodinae-luokkaan kuuluu kaksi lahkoa: yhtäläisitiöiset, Lycopodinae isosporeae, ja erilaisitiöiset, Lycopodinae heterosporeae.