320
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
Tavallisesti ovat sekä pikkuitiöpesäkkeet että isoitiöpesäkkeet kummatkin yhtenäisellä alueellaan. Koska kunkin lehden tyvessä on vain yksi itiöpesäke, joko iso- tai pikkuitiöpesäke, voidaan näillä siis erottaa naaras- ja koiraslehtiä. Hyvin usein ovat koiraslehdet ylempänä kuin naaraslehdet. Isoitiöpesäkkeissä on 2–8 (useimmiten 4) isoitiötä kussakin. Nämä syntyvät siten, että lukuisista itiöiden emosoluista yksi ainoa jakautuu tytärsoluksi, jotka sitten kasvavat isoitiöiksi. Pikkuitiöitä on runsaasti kussakin pikkuitiöpesäkkeessä.
Pallomaisessa isoitiössä syntyy alkeisvarsikko monisolumuodostumisen (siv. 66, kuva 85) johdosta, kun itiö vielä on emokasvissa. Myöhemmin, kun itiö on varissut, alkeisvarsikko pistää esiin itiön latvasta, joka on revennyt kolmea reunaansa pitkin. Alkeisvarsikko täyttää isoitiön. Varsikon vapaassa kärjessä on pienisoluista solukkoa ja siinä yksi tai useampia munapesäkkeitä (kuva 363).
Litteässä pikkuitiössä edustaa alkeisvarsikkoa vain pieni, mykiömäinen solu, joka ei myöhemmin mitenkään muutu ja jonka erottaa seinä itiön muusta sisällyksestä (kuva 364, p). Tämä muuttuu yhä uudelleen jakautuen siittiöpesäkkeeksi. Jakautuessa syntyneist[a] so-
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 362. Selaginella inaequalifolia. Itiöpesäkkeistö halkaistuna. Vasemmalla puolen on pikkuitiöpesäkkeitä p, oikealla isoitiöpesäkkeitä m, joissa useimmissa on neljä isoitiötä. (6/1)
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 363. Selaginella Martensii. Naarasalkeisvarsikko pr, joka pistää esiin kärjestään auenneesta isoitiöketolosta spm. ar hedelmöitymätön munapesäke. emb1, emb2 kaksi alkeisvarsikkosolukon sisässä olevaa alkiota. et niiden ripustimet. (125/1)
