3. Sanikkaiset, Pteridophyta.
321
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 364. A–E Selaginella stolonifera. Peräkkäisiä pikkuitiön itämisasteita eri puolilta. p alkeisvarsikkosolu. w siittiöpesäkkeen seinäsolu. s siittiöitä synnyttävä solu. Kuvassa E ei alkeisvarsikkosolua näy; seinäsolut ovat hajonneet ja ympäröivät siittiöiden emosoluja. F Sel. cuspidata. Siittiöitä. (A–E 640/1, F 780/1.)
luista on uloimmat käsitettävä siittiöpesäkkeen seinäksi (w), sisemmät siittiöiden emosoluiksi (s). Edellisten seinät lopulta hajoavat ja muodostavat limakeroksen, jonka sisässä siittiöiden emosolut ovat. Lopuksi itiön seinä murtuu. Siittiöissä on ainoastaan kaksi värekarvaa.
Hedelmöityneestä munasolusta syntyy alkio. Tästä on osa venynyt rihmamaiseksi muodostumaksi, alkioripustimeksi (Embryoträger, kuva 363, et), joka ikään kuin kantaa varsinaista alkiota. Samanlainen alkioripustin esiintyy myös kaikilla siemenkasveilla.
Tähän heimoon liittyvät kivettyminä löydetyt, kivihiilikaudella eläneet Lepidodendron- ja Sigillaria-puut, joiden jättiläiskokoisissa varsissa oli suuria lehtiarpia.
2. Heimo. Isoëtaceae. Heimon ainoa suku, Isoëtes (50 lajia) käsittää vesi- ja suokasveja. Niillä on mukulamainen, täydelleen haaraton varsi, jonka nivelvälit ovat perin lyhyet. Siinä voidaan huomata toisikäistä paksuuskasvua, jota ei tavata muilla nyt elävillä sanikkaisilla. Jälsi on keskisen johtojänteen ulkopuolella ja muodostaa etenkin kuorisolukkoa kahteen tai kolmeen suuntaan. Täten syntyy 2–3 uurretta, joista todellisesti kaksihankaiset juuret kasvavat esiin (kuva 365, A). Lehdet ovat kierteisesti tiheässä ruusukkeessa. Muodoltaan ne ovat pitkiä ja äimämäisiä; niiden alaosassa on tuppimainen kanta, jossa on pieni kieleke.
Itiöpesäkkeet ovat lehtitupen muodostamassa kuopassa. Isoitiöpesäkkeet ovat uloimmissa, pikkuitiöpesä (kuva 365, A). Kummankinlaiset itiöpesäkkeet ovat moni-itiöisiä ja solukkojänteiden epätäydellisesti lokeroihin jakamia.
Kasvioppi — 21
