322
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 365. Isoëtes lacustris. A koko kasvi halkaistuna. a varsi; b sen kuoriharjuja. c keskinen johtojänne. w juuri. sp itiöpesäke. B isoitiö. C isoitiö halkaistuna itämisen jälkeen. a munapesäke. D itänyt pikkuitiö. v alkeisvarsikko; tämän yläpuolella siittiöpesäkkeen seinäsolut ulompana, siittiöitä synnyttävät solut sisempänä. E siittiö, joka on kairakierteinen ja jonka kummassakin päässä on värekarvakimppu. (A 1/1, B, C 60/1, D, E 500/1).
Alkeisvarsikkojen ja sukuelinten kehitys on samanlainen kuin Selaginellalla. Pikkuitiössä syntyy seinä, joka erottaa pienen, surkastuneen alkeisvarsikkosolun suuresta solusta, joka myöhemmin jakautuu neljäksi marroksi seinäsoluksi (siittiöpesäkkeen seinäksi) ja kahdeksi keskiseksi soluksi (kuva 365, D). Näistä muodostuu kummastakin kaksi siittiöiden emosolua, siis kaikkiaan neljä siittiötä. Naarasalkeisvarsikko syntyy näilläkin monisolumuodostumisen tietä ja täyttää lopulta isoitiön (kuva 365, B, C). — Isoëtaceae poikkeaa siksi suuresti muista liekokasveista, että muutamat systemaatikot sijoittavat sen omaan Isoëtinae-luokkaan Pteridophyta-kaaressa.
