Ilmisiittiöt, Phanerogamae.
323
Ilmisiittiöihin kuuluu kaksi kaarta, paljassiemeniset (Gymnospermae) ja koppisiemeniset (Angiospermae). Vaikka nämä kaaret eroavatkin toisistaan, niillä on kuitenkin niin paljon yhtäläisyyksiä, että niiden yleiset piirteet voi aluksi esittää yhdessä.
Ilmisiittiöt eroavat jyrkästi korkeimmista salasiittiöistä, sanikkaisista, mutta niissä molemmissa on kuitenkin yhtäläisyyksiäkin. Ilmisiittiöt ovat kuten sanikkaisetkin erilaistuneet juureksi, varreksi ja lehdiksi. Nämä osat kehittyvät ilmisiittiöillä yleensä korkeammalle ja ovat muotorikkaammat kuin sanikkaisilla. Sitä vastoin surkastuu sanikkaisten alkeisvarsikkoa vastaava suvullinen sukupolvi, joka jo kehittyneimmillä sanikkaisillakin on hyvin surkastunut, ilmisiittiöillä vielä enemmän, niin että – useimmiten vain muutamien harvojen solujen muodostama – suvullinen kasvi ei enää elä itsenäistä, itiöitä synnyttävästä kasvista riippumatonta elämää. Mutta sen esiintyminen kehityskulussa voidaan kuitenkin osoittaa vertailevien kehityshistoriallisten tutkimusten avulla.
Kukka. Ilmisiittiöille tunnusomainen elin on kukka. Niitä nimitetäänkin siitä syystä kukkakasveiksi. Kukka on kasvultaan rajoittunut verso, joka palvelee lisääntymistä ja jonka lehdet sen vuoksi ovat muodostuneet toisenlaisiksi kuin kasvulehdet. Täydellisimmin kehittyneessä kukassa (kuva 366) voi erottaa verho-, terä-, hede- ja emilehdet. Kaksi edellistä ryhmää, jotka yhdessä muodostavat kehän (Blütenhülle, perianthium), ovat selviä lehtiä. Hede- ja emilehdet, jotka ovat ilmisiittiöiden siitoselimet, sen sijaan poikkeavat suuresti tavallisesta lehtimuodosta. Tuonnempana osoitetaan, että niitäkin on pidettävä lehtimuodostumina.. Samaa lajia olevista kukan lehdistä käytetään ryhmänimityksiä verhiö (calyx), teriö (corolla), hetiö (androeceum) ja emiö (gynoeceum).
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 366. Paeonia peregrinan kukka. Verhiö k ja teriö c on halkaistu kahtia. a hetiö (androeceum). g emiö (gynoeceum). (1/1)
