Ilmisiittiöt, Phanerogamae.
325
noissa tämä suojelutoimi käy vähemmän tärkeäksi, koska niissä kukka saa naapurikukista ja tällaisissa kukinnoissa usein esiintyvistä, suurista ylä- l. suojuslehdistä (Hochblatt) tarpeellista suojaa. Verhiö puuttuukin usein melkein kokonaan sellaisten kukintojen kukista, esim. sarja kukkaisilta ja mykerökukkaisilta.
Verhiön lehdet syntyvät yleensä toinen toisensa jälkeen kierteisesti.
Ulkoverhiöksi (Aussenkelch, calyculus) sanotaan lehtimuodostumia, jotka ovat verhiön ulkopuolella, aivan sen alla ja näyttävät uloimmalta kehäkiehkuralta. Nämä lehdet ovat joko verholehtien parittain yhteenkasvaneita korvakkeita (esim. Potentillan verholehtien väliset pienet lehdet) tai suojuslehtiä, jotka ovat siirtyneet ylöspäin lähelle verhiötä.
Teriö (Krone, corolla) on »värillisten», t. s. ei vihreiden lehtien muodostama. Terälehtien (Kronenblatt, petalum, kuva 366, c) kanta on kapeampi kuin verholehtien, mutta vain harvoin on niissä muodostunut selvä ruoti. Jos ruoti on pitkä ja kapea, sitä sanotaan kynneksi (Nagel). Leveämpää, kynnen kannattamaa terälehden osaa nimitetään lavaksi (Platte). Joskus terälehdet ovat liuskaisia (Caryophyllaceae, Schizanthus). Myös ne voivat olla tötterömäisiä (Eranthis, Helleborus, Aquilegia). Ne ovat ohuempia, hienompirakenteisia ja useimmiten pitempiä kuin verholehdet. Terälehtien toimena on, kuten verholehtienkin, suojella sukuelimiä, ja tässä suhteessa teriöllä on tärkeänä tehtävänä siitepölyhiukkasten suojaaminen sateelta, joka niille on vahingollista. Mutta niiden tärkeimpänä tehtävänä on houkutella värillänsä hyönteisiä kukkiin toimittamaan pölyytystä. Ne ovat lyhytikäisiä ja kuihtuvat, niin pian kuin hedelmöittäminen on tapahtunut, usein jo ennenkin (hyötykukkien ja neuvottomien kukkien terälehdet säilyvät kauimmin). Päinvastoin kuin verholehdet syntyvät terälehtien aihokset kaikki samalla kertaa, ainakin ne, jotka ovat samassa kiehkurassa.
Lisäteriöksi (Nebenkrone, paracorolla) sanotaan erityisiä lisäkkeitä, joita esiintyy terälehdillä eräänlaisina poikittaisina kielekkeinä tai pitkittäisinä harjuina. Tällaisia tavataan esim. useilla Caryophyllaceae-heimon kasveilla. Ne on käsitettävä lähinnä jonkinlaisiksi solukkokarvamuodostumiksi.
Verhiö ja teriö ovat vain toistensa yhteydessä ymmärrettäviä käsitteitä; toinen niistä edellyttää toista. Jos sekä ulommat että sisemmät kehälehdet ovat saman väriset, ei puhuta verhiöstä ja teriöstä,
