326
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
vaan kuvusta (perigonium). Tämä voi olla verhomainen, vihreä (Rumex, Juncus), tai terämäinen, muun värinen, niin kuin Liliaceae-heimossa ja useimmilla muillakin yksisirkkaisilla.
Toisinaan kehän muodostaa yksi ainoa lehtikiehkura. Tämä voi olla vihreä, verhomainen (Quercus) tai värillinen, terämäinen (Aristolochia). Eräissä tapauksissa vertailu sukulaismuotoihin oikeuttaa pitämään kupua verhiönä, vaikka se onkin terämäinen (Daphne). Samanlaisen vertailun nojalla nimitetään Fuchsian kehän ulompaa kiehkuraa verhiöksi, vaikk’ei se ole vihreä.
Verhiön ja teriön lehdet ovat kiinnykseltään joko vapaat, täydellisesti tyveen asti toisistaan erillään (eriverhoinen verhiö, calyx eleutherosepalus, eriteräinen teriö, corolla eleutheropetala) tai tyvestä lähtien yhtyneet toisten verho- tahi terälehtien kanssa pitemmäksi tahi lyhyemmäksi torveksi, joka yläosastaan jakautuu yhtä moneksi hampaaksi tai liuskaksi kuin yhtyneitä lehtiä on (yhdislehtinen verhiö, calyx synsepalus, yhdislehtinen teriö, corolla sympetala). Voi käydä niinkin, että molempien kiehkuroiden lehdet kasvavat yhteen yhdeksi ainoaksi yhteiseksi torveksi (Hyacinthus).
Kehälehtien yhteenkasvaminen ei tapahdu niin, että alkujaan vapaat lehdet myöhemmin kasvaisivat kiinni toisiinsa, vaan siten, että ensin muodostuu vapaita lehtiaiheita, jotka sitten sen johdosta, että niiden kiinnityskohta pitenee muodostaen torven, kohoavat yhdessä. Ensiksi syntyneet, vapaat liuskat joutuvat siten sijaitsemaan tuon torven suulla.
Yhdislehtisen teriön alempaa, kapeaa osaa sanotaan torveksi (Röhre), ylempää, leveämpää osaa laiteeksi (Saum). Torven ja laiteen rajaa nimitetään nieluksi (Schlund). Teriön yleismuoto vaihtelee suuresti, niin että on erotettu useita erinimisiä teriömuotoja.
Hetiö. Tavallisten kukkien heteissä erotetaan rihmamainen palho (Filament) ja ponsi (Anthere, Staubbeutel), jossa siitepölypesäkkeet muodostuvat (kuva 368). Palho liittyy useimmiten ponnen alapäähän (kuva 368, C), harvemmin se on kiinnittynyt ylemmäksi ponnen selkäpuoleen. Tässä tapauksessa ponsi on helposti liikkuva (anthera versatilis, B).
Ponsi, heteen tärkein osa, on koppisiemenisillä kahden pitkittäisen ponnen puoliskon (theca) muodostama. Kummassakin näissä on useimmiten kaksi siitepölylokeroa (Pollensack, kuva 368, A). Ponnen puoliskoja liittää toisiinsa lokeroside (Konnektiv). Lokeroside on joskus
