330
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 372. Lilium candidum. Ponnen syisestä solukerroksesta otettuja soluja puolittain kaavamaisesti. A kosteina, B kuivina. a solun ulospäin, i sisäänpäin suuntautunut osa.
soluiksi (Tapetenzelle, E, t; vrt. siv. 306). Seinäverhosolut hajoavat myöhemmin, samoin niitä ympäröivät solukerrokset. Tämän johdosta ponnen lokeron ulkoseinä muodostuu kahdesta solukerroksesta; ulompi on ponnen päällysketto, sisempi sellaisten solujen muodostama syinen solukerros, joiden seinä on omituisesti paksunnut (kuva 372).
Siitepölyhiukkasten emosoluissa muodostuvat siitepölyhiukkaset (Pollenkorn) nelijaon tietä. Joskus siitepölyhiukkaset pysyvät myöhemminkin neljittäin yhdessä n. s. siitepölytetradeina (Pollentetrade), joita tavataan Ericaceae-heimossa (kuva 373, A), Juncuslajeilla j. n. e., mutta useimmiten ne sentään erkanevat toisistaan (kuva 373, B). Orchidaceae- ja Asclepiadaceae-heimoissa muodostavat samassa ponnen lokerossa syntyneet siitepölyhiukkaset yhdessä nuijamaisen pölymyhkyn (pollinium, kuva 452, D).
Siitepölyhiukkaset ovat aluksi yksisoluisia. Muodoltaan ne ovat jokseenkin pallomaisia, noin 0,01–0,02 mm läpimitaten. Hyvin suuria ja verraten harvalukuisia siitepölyhiukkaset ovat Cucurbitacea- (kuva 374), Malvaceae- (kuva 72) y. m. heimoissa, erittäin pieniä taas Boraginaceae- y. m. heimoissa.
Siitepölyhiukkasten ketto on kaksikerroksinen. Keton ulkokerros, ulkokelmu (Exine), on korkkiutunut ja monenmoisella tavalla paksunnut (kuva 72); sisäkerros, sisäkelmu (Intine), taas on muodostunut pääasiassa pektiiniaineista. Usein on ulkokelmussa kohtia, n. s. ituhuokosia, jotka selvästi eroavat ympäristöstä (kuvat 373, B, 374), ja joista siiteputki (Pollenschlauch) tunkeutuu ulos. Näissä kohdin puuttuu ulko-
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 373. A kanervan siitepölyhiukkasia, jotka ovat neljittäin. B lehmuksen yksinkertaisia siitepölyhiukkasia. (350/1)
