338
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 384. Ceratozamia robusta. Emilehti, jossa kaksi siemenaihetta. (1/1)
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 385. Cycas revoluta. Emilehti, jossa kuusi siemenaihetta. (1/2)
Kukkapohjus (Blütenboden, receptaculum, torus), kukkaperän latva, johon kukkalehdet ovat kiinnittyneet, on useimmiten paksumpi kuin kukkaperä, jonka kärjessä se on. Kukkapohjuksen latvassa on emiö, kukan viimeksi kehittyvä osa. Yksinkertaisimmassa tapauksessa kukkapohjus on kartiomainen ja kukan eri lehtikiehkurat ovat kerroksittain toistensa yläpuolella (kuvat 386, A, 387, A). Tällaisten kukkien kehää sanotaan kiinnitykseltään sikiäisalaiseksi (unterständige, hypogyne Blüte), niiden sikiäin on kehänpäällinen (oberständiger Fruchtknoten). Jos taas kukkapohjus on kovertunut, niin että emiö on kiinnittynyt pohjukseen yhtä korkealle kuin hetiö tai alemmaksikin, mutta emiö ja pohjus eivät ole kuitenkaan kasvaneet kiinni toisiinsa, kehää nimitetään maljakehäiseksi (umständige, perigyne Blüte) ja sikiäintä
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 386. Erilaisia kukkalehtien kiinnityksiä. A kehä ja hetiö sikiäisalaiset, sikiäin kehänpäällinen. B, B’ kehä ja hetiö maljakehäiset, sikiäin maljakeskinen. C kehä ja hetiö sikiäispäälliset, sikiäin kehänalainen. Kaavamaisesti.
