Ilmisiittiöt, Phanerogamae.
341
pärimäinen verhiö suojelee (kuva 483), j. n. e. Parnassialla on viisi joutohedettä, jotka ovat sormimaisesti jakautuneet noin 9–11 pitkään, nystykarvan tapaiseen osaan. Näiden hedelehtien sisäsivulla ja tyvessä on mettä muodostava solukko.
Kukan asento- ja lukusuhteet. Kukan lehdet ovat joko köynnöksissä tai kiehkuroissa. Köynnöksisiksi (acyklisch) sanotaan niitä verraten harvalukuisia kukkia, joissa lehdet ovat yhtenäisessä kierreviivassa (havupuiden, useiden leinikköisten kukat). Köynnöskiehkuraisiksi eli puolikiehkuraisiksi (hemicyklisch) nimitetään sellaisia kukkia, joissa muutamat lehdet, esim. terälehdet, ovat kiehkuroissa, toiset taas, useimmiten hede- ja emilehdet, kierteissä (Ranunculus). Kokokiehkuraisten (eucyklisch) kukkien kaikki lehdet ovat kiehkuroittain. Jokaisessa eri kiehkurassa lehdet muodostuvat samalla kertaa; kehän uloimmassa kiehkurassa lehdet syntyvät kuitenkin tässäkin tapauksessa kierteisesti (vrt. siv. 325). Useimmat kukat ovat kokokiehkuraisia (kuva 388).
Yleensä on kukassa neljä (tahi viisi) kiehkuraa, joista kaksi kuuluu kehään, yksi (tahi kaksi) hetiöön ja yksi emiöön (kuva 390, A, B), mutta niiden luku saattaa olla myös joko pienempi (kuva 367) tai suurempi (kuva 388). Välittömästi toisiaan seuraavien kiehkuroiden lehdet vuorottelevat tavallisesti keskenään.
Kun hedelehtikiehkuroita on kaksi, ovat ulomman kiehkuran lehdet kukin vastapäätä yhtä verholehteä (verhovastaisesti, episepal) ja sisemmän kiehkuran lehdet vastapäätä yhtä terälehteä (terävastaisesti, epipetal). Tällaista kukkaa sanotaan kaksoisvuorohetiöiseksi (diplostemon, kuva 390, B). Kaksoisvastahetiöisissä (obdiplostemon) kukissa, jotka ovat harvinaisia, molemmat hedelehtikiehkurat ovat ikään kuin vaihtaneet keskenään paikkaa, niin että ulomman lehdet ovat vastapäätä terälehtiä (kuva 562). Vuorohetiöisissä (haplostemon) kukissa on vain yksi täysilukuinen hedekiehkura, ja heteet ja terälehdet vuorottelevat keskenään (kuvat 389, A, 390, A).
Kiehkuran pohjaluku on tavallisesti kehässä ja hetiössä sama. Yksisirkkaisilla se on useimmiten kolme (kuva 390), kaksisirkkaisilla useimmiten viisi (kuva 389, A). Nämä samat luvut voivat esiintyä emiössäkin (kuva 390), mutta tavallisesti siinä on, etenkin kaksisirkkaisilla, lehtiä pienempi määrä kuin muissa kiehkuroissa (kuva 389, A). Kiehkuroittensa lehtien luvun mukaan sanotaan kukkaa kolmi-, neli-, viisi- j. n. e. -lukuiseksi.
