Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/356

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

342

III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun.

Kuva 389. Naamakukkaisten kukkien pohjakaavoja. A Verbascum nigrum. B Scrophularia nodosa. C Linaria vulgaris. D Veronica. Kukissa neljä kiehkuraa. Kaavassa A on kaikissa muissa kiehkuroissa paitsi emiössä sama lehtiluku, muissa kaavoissa ovat toisetkin kiehkurat lehtiluvultaan erilaiset.

Kukkalehtien luku- ja muutkin suhteet esitetään havainnollisesti pohjakaavojen (Diagramme) ja kukkakaavojen (Blütenformel) avulla. Jo sivulla 19 mainittiin, kuinka pohjakaavoja laaditaan. Kukkakaavoissa taas merkitään eri kiehkurat alkukirjaimilla, niiden lehtien luku numeroilla tahi, jos se on suuri ja vaihteleva, merkillä. Yhdislehtisyys ilmaistaan ( ) merkillä, kehänpäällinen sikiäin kysymyksessä olevan emiön lehtilukua osoittavan numeron alapuolella olevalla viivalla, kehänalainen sikiäin taas tämän numeron yläpuolell[ä] olevalla viivalla ja yksitasoisuus eli vastakohtaisuus (Zygomorphismus) merkillä.

Kaavoissa merkitsee V verhiötä, T teriötä, K kupua, H hetiötä ja E emiötä.

Niinpä saamme liljan kukkakaavaksi (kuva 390, B)

K 3 + 3, H 3 + 3, E (3).

Leinikön kukkakaava taas on

V 5, T 5, H , E .

Omenapuun kukkakaavaksi tulee

V 5, T 5, H , E (5).

Scrophularian kukkakaava on (kuva 389, B)

V(5), T (5), H 4, E (2).