Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/358

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

344

III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun.

Kuva 391. Teriömuotoja. A Geranium sanguineumin säteittäinen, B Viola tricolorin vastakohtainen, C Canna indican epämukainen kukka. (1/1)

tasoa pitkin emorankaan päin, etupuoli siitä poispäin. Tällöin ovat myös kukan tai verson oikea ja vasen puoli määrätyt. Vinosti vastakohtaisia (schräg zygomorph) ovat ne kukat, joissa mukaisuustaso muodostaa keskitason kanssa vinon kulman (Aesculus, kuva 532), poikittain vastakohtaisia (transversal zygomorph) ne, joissa mukaisuustaso on kohtisuorassa keskitasoa vastaan (Fumariaceae, kuva 496). Keskijakoisesti vastakohtaiset kukat ovat vastakohtaisista tavallisimmat. Joskus sattuu, että kasvi, jolla muuten on ainoastaan vastakohtaisia kukkia, poikkeustapauksissa kehittää säteittäisesti rakentuneita kukkia. Tällaisia poikkeavia kukkia nimitetään peloria-muodostumiksi (Linaria). Säteittäistä kukkarakennetta on pidettävä alkuperäisenä, koska se mukaisuussuhteiltansa vähimmin poikkeaa kasvullisen verson muista osista. Jos jossakin ryhmässä on sekä säteittäisiä että vastakohtaisia kukkia, on jälkimmäistä kukkamuotoa pidettävä nuorempana; se on monimutkaisempi ja ilmeisesti syntynyt mukautumana hyönteispölyytykseen.

Kukan kehitys. Kukan eri osat syntyvät (kuva 392), kuten kasvulehdetkin, pieninä nystyröinä aivan lähellä kasvupistettä, yleensä kärkihakuisesti. Yksityisen kiehkuran nystyrät muodostuvat milloin samanaikaisesti (simultan), milloin taas eriaikaisesti (succedan). Edellinen tapa on yleisempi. Verholehdet, jotka syntyvät ensiksi, jouduttavat kehitystään paljoa enemmän kuin muut lehdet ja niin muodoin suojelevat niitä. Terälehdet, joiden tehtävänä on vaikuttaa houkutti-