Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/360

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

346

III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.

kokonaisuuden, jota nimitetään kukinnoksi. Tukilehtiä sanotaan silloin ylälehdiksi.

Ylälehdet ovat pienempiä ja muodoltaan yksinkertaisempia kuin kasvulehdet. Ruoti niiltä tavallisesti kokonaan puuttuu, ja ne voivat olla aivan vähäpätöisiä ja kalvomaisia kuten ala- l. suomulehdet, Joskus ne sentään ovat silmiinpistäviä ja toisenvärisiä kuin kasvulehdet, niin kuin Melampyrum-lajeilla, Acanthaceae-, Bromeliaceae-heimoissa j. n. e. Useissa kukinnoissa, joissa on runsaasti tiheään sulloutuneita kukkia, tavataan omituisia ylälehtiä, jotka ennen kukkien aukeamista ympäröivät koko kukintoa. Sellainen on kotelo (Scheide, spatha) vehkakasveilla (Araceae; näillä se usein on värillinen, ei vihreä, kuva 440), palmuilla, sipulilla, narsissilla ja muilla yksisirkkaisilla mykerökukkaisilla, sekä kehto (Hüllkelch, involucrum), joka on muodostun tiheään ahtautuneista ylälehdistä.

Niitä ylälehtiä, joiden hangoista lähtee oksia tai kukkia, sanotaan suojus- eli tukilehdiksi (Deckblatt, Tragblatt, bractea, kuva 393, d). Esilehdet (Vorblatt, bracteola, v) taas ovat ylälehtiä, jotka lähtevät yksityisistä kukkaperistä. Yksisirkkaisilla on useimmiten yksi, kaksisirkkaisilla kaksi esilehteä (kuva 393).

Erotetaan seuraavat kukintomuodot (kuva 394):

I. Terttumaiset (monopodial, racemös) kukinnot

a. Terttu (Traube, racemus): pitkä yhteinen kukkalapakko ja perälliset kukat (A). Erityinen terttumuoto on huiskilo (Schirmrispe, corymbus), jonka kaikki kukat ovat jokseenkin samassa, vaakasuorassa tasossa, koska niiden perät ovat sitä pitemmät, mitä alempana päälapakolla kukat sijaitsevat (B).

b. Tähkä (Ähre, spica): yhteinen lapakko pitkä, kukat perättömät (C). Puikelo (Kolben, spadix) on erikoisella tavalla muodostunut tähkä; yhteinen lapakko on maltoinen ja kukat usein ikään kuin uponneet siihen (kuva 438). Norkko (Kätzchen, amentum, julus) tunnetaan siitä, että se kukkimisen jälkeen varisee kokonaisena ja että sen kukat ovat pienet ja epätäydelliset (kuva 454).

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun.

Kuva 393. Campanula media. Kukka, sen suojuslehti d ja esilehdet v. (1/1)