A. Oppi kasvien ulkoelimistä.
23
etenkin kukinnoissa, esim. ristikukkaisilla.
Kuva 28. Asplenium bulbiferum. Osa lehteä, jolla näkyy kaksi jälkiversoa. (2/3)
Jälkisilmut (Adventivknospe) syntyvät lehtihangoista riippumatta ja sen vuoksi ilman erikoista järjestystä. Niitä muodostuu milloin vanhempiin, milloin nuorempiin kasvinosiin, milloin sisä-, milloin ulkosyntyisesti. Niitä tavataan varsilla (esim. monella saniaisella) ja lehdillä (esim. Cardamine pratensis, Drosera, Malaxis, Bryophyllum, useat saniaiset, kuva 28). Kun ne varisevat maahan, ne kasvavat uusiksi kasviyksilöiksi. Myös monien kasvilajien juuriin muodostuu silmuja (huomaa, ei yksityisiä lehtiä!), jotka kasvavat uusiksi versoiksi ja siten avustavat kasvin lisääntymistä (haapa, kirsikkapuu, Rumex Acetosella, peltovalvatti, Linaria vulgaris).
Usein syntyy silmuja, kun kasvinosat vahingoittuvat, esim. voikukan ja pippurijuuren juuriin, Begonian, Ficus elastican lehtiin (nämä kasvit voivatkin sen takia lisääntyä lehtiensä avulla), siis paikkoihin, minne niitä ei olisi tavallisissa olosuhteissa koskaan syntynyt.
15 §. Lehti esiintyy kaikilla ilmisiittiöillä, sanikkaisilla ja lehtisammalilla sekä osalla maksasammalia; lehtimäisiä osia huomataan useiden levien sekovarressa (ks. 8 §).
Eniten erilaistuneina lehtinä voimme pitää tavallisia vihreitä lehtiä. Niissä erotamme kolme pääosaa: lavan, ruodin ja kannan (kuva 29).
Kuva 29. Ranunculus ficarian lehti. v tuppi. p ruoti. l lapa. (1/1)
