24
I. Muoto-oppi.
Kuva 30. Heinän lehti, jakautunut tupeksi s ja lavaksi f. Korren h luona lähtee lehdestä kieleke l. k solmu.
Lehtilapa (Blattspreite, lamina) on lehden ulompi, litteä ja levennyt osa, jossa on monisilmäinen suoniverkko. Muodoltaan se on hyvin vaihteleva, usein haarainen (kerrottu) tai pykälikäs. Lapa on tavallisesti yksitasoinen ja erilaispintainen (4 §). Säteittäiset ovat monien Sedum- ja Allium-lajien lehdet. Epämukaiset ovat lehdet Ulmus-, Begonia- y. m. suvuissa.
Lehtiruoti (Blattstiel, petiolus) on lavasta varteen päin oleva liereä tai melkein puoliliereä lehden osa. Sellainen on tavallinen etenkin kaksisirkkaisilla. On kuitenkin paljon ruodittomiakin lehtiä. Kun lehtilapa on varrellinen, se saa erillisemmän asennon ja joutuu valolle alttiimmaksi. Toiselta puolen ruodittomatkin lehdet tulevat sangen hyvin toimeen.
Lehtikanta (Blattgrund) on vartta lähinnä oleva lehden osa. Muutamissa tapauksissa se ei esiinny erikoisena, ominaisella tavallaan muodostuneena osana; korkeintaan ruoti on siinä jonkin verran paksuntunut ja vahvistunut. Toisilla kasveilla se on ohuen tupen (Scheide, vagina) muotoinen, joka sepii suuremman tai pienemmän osan vartta (esim. heinillä ja yksisirkkaisilla yleensä, sarjakukkaisilla). Tämä tuppi lisää varren lujuutta (kuva 30) Jos tuppi jatkuu ylöspäin vapaasti esiin pistäväksi, tavallisesti kalvomaiseksi osaksi, syntyy kieleke (Blatthäutchen, ligula), esim. heinillä; sen merkitys on aivan tuntematon. Toisissa tapauksissa taas lehtikanta on levennyt kahdeksi lavan tapaiseksi lisäkkeeksi, korvakkeiksi (Nebenblatt, stipula), jotka sijaitsevat toinen ruodin alimman osan toisella, toinen toisella sivulla (kuva 31).
Kuva 31. Kappale herneen vartta, jolla tasaparinen lehti. Tämän ylimmät lehdykät ovat muuttuneet kärhiksi, sen kannassa kaksi lehtimäistä korvaketta.
