380
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 421. Ginkgo biloba. Kääpiöverso, jossa hedekukka ja kasvulehtiä (1/2). a, b hede, c emikukka. d siemen, (a–d suurenn.)
sesti kaksi hyvin mitätöntä emilehteä (c), joissa on yksi siemenaihe. Siitepölyhiukkasen hedelmöittävästä tumasta syntyy kaksi siittiötä, joissa on lukuisia värekarvoja. Siittiö yhtyy munasolun tumaan vasta sitten, kun luumarjan tapaiseksi muuttunut siemenaihe on pudonnut pois emokasvista.
Tämä heimo oli maapallon historian aikaisempina kausina paljoa runsaammin edustettu. — Ginkgo kestää hyvin huonosti Etelä-Suomen ilmanalaa.
Tähän luokkaan kuuluvat havupuut; useimmat ovat alativihreitä. Varsi runsaasti haaroittunut. Lehdet enimmäkseen yksisuonisia, kapeita, neulasmaisia. Useimmissa havupuissa on pihkatiehyitä.
Havupuut ovat yksikotisia; vain muutamat suvut ovat kaksikotisia.
Hedekukan kukkapohjus on pitkä ja kantaa vain hedelehtiä (kuva 379). Nämä ovat enemmän tai vähemmän kilpimäisiä (kuva 378). Niiden sivuilla tai alapinnalla on kaksi tai useampia siitepölypesäkkeitä. Siitepölyhiukkasten ulkokelmussa on usein pussimaisia pullistumia (Abietineae). Nämä ovat ilmaa täynnä ja vähentävät sen johdosta hiukkasten ominaispainoa (kuva 379, D).
Siemenet muodostuvat enimmäkseen tunnusomaisissa kävyissä, mutta emikukkien rakenteen tulkinnasta on oltu eri mieltä. Kuusen käpy on muodostunut lukuisista köynnöksisistä suomuista (emisuomuista), joiden jokaisen sisäsivulla on kaksi paljasta siemenaihetta,
