396
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
kinto on usein tavattoman suuri, monihaarainen puikelo, jota ympäröi usein puutunut, venhomainen kotelo (spatha). Kukkia on hyvin paljon; ne ovat joskus painuneet kukkalapakossa sijaitseviin kuoppiin tai ainakin perättömiä. Kukat ovat säteittäiset, useimmiten yksineuvoiset (kasvit yksi- tahi kaksikotisia), yksisirkkaisten yleisten pohjakaavan mukaiset. Kehä on vähäpätöinen, vihertävä tai kellertävä. Heteitä on kuusi, harvoin kolme tai monta. Hedelmä marja, luumarja tai pähkinä. Useimmiten siinä on vain yksi siemen, jossa on suuri valkuainen. Valkuainen on useilla palmuilla sarveismainen tai luumainen, paksuseinäisten solujen muodostama (esim. taatelipalmulla), toisilla se taas on maltoinen ja sisältää runsaasti öljyä (esim. kookospalmulla). Siemenen itäessä jää tavallisesti sirkkalehden yläpää siemenen sisään ja imee valkuaiseen kerääntyneitä vararavintoaineita (kuva 46). Sirkkalehden alaosa pitenee ja työntää alkion juuripuolen ja alkiovarren ulos siemenestä.
Palmut (noin 1,200 lajia) ovat kuumissa maissa maisemille leiman antavia kasveja. Etelä-Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena vaivaispalmu (Chamaerops humilis), Pohjois-Afrikassa taatelipalmu (Phoenix dactylifera). Yleensä esiintyvät yksityiset palmusuvut (lukuunottamatta muutamia siirtyneitä lajeja) yksinomaan joko Vanhassa tai Uudessa maailmassa.
Tärkeitä palmusukuja ovat viuhkapalmuista (Fächerpalme) Chamaerops, Copernicia, Livistona, Thrinax, Latania, Hyphaene, Borassus, Mauritia, Lodoicea, sulkapalmuista (Fiederpalme) Phoenix, Cocos, Elaeis, Calamus, Metroxylon, Areca, Arenga, Raphia, Phytelephas. Caryota-suvun lehdet ovat toiskertaan parilehtiset.
Palmut ovat mitä hyödyllisimpiä kasveja. Niissä ei ole myrkyllisiä aineita, eikä niitä saata lainkaan käyttää lääkintätarkoituksiin, mutta sen sijaan niiden teknillinen ja taloudellinen merkitys on suuri. Palmujen vartta käytetään rakennusaineena. Calamus-lajeista (Itä-Intia) saadaan rottinkia. Useiden palmujen varren syistä saadaan punonta-aineita; raffianiini on tunnettua sitkeydestään. Metroxylon Rumphiin (Itä-Intia) y. m. lajien varren tärkkelysrikkaasta tylppysolukosta valmistetaan saagoryynejä. Useiden palmujen sokerinpitoista nestettä kerätään juoksuttamalla sitä varteen kairatuista rei’istä tahi leikkaamalla kukinto poikki. Tämän nesteen annetaan käydä, jolloin siitä saadaan palmuviiniä. Käymisen jälkeen siitä tislataan aarakkia. Näin käsitellään esim. amerikkalaisen Mauritia viniferan ja aasialaisten Arenga sacchariferan ja Borassus flabelliformiksen sokerinestettä. Useiden lajien nuoria versoja syödään vihanneksina. Taatelipalmun (Vilj.-k. siv. 63) marjat ja kookospalmun, Cocos nucifera (Vilj.-k. siv. 67), luumarjan siemen syödään. Arekapalmun, Areca Catechu, raakoja marjoja pureksitaan betelpippurin lehtiin käärittyinä Itä-Intiassa. Öljypalmun, Elaeis guineensis (Afrikka, Vilj.-k. siv. 125), hedelmän seinistä ja siemenistä puserretaan öljyä. Phytelephas-palmun (Etelä-Amerikka) siemenvalkuaista käytetään kasvillisena norsunluuna.
