A. Oppi kasvien ulkoelimistä.
29
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 36. Silmuasennon (vernatio) muotoja. A vastalaskuinen (zusammengelegt, v. conduplicata). B poimuinen (gefaltet, v. plicata). C kääryinen (zusammengerollt, v. convoluta). D uloskierteinen (zurückgerollt, v. revoluta). E sisäkierteinen (eingerollt, v. involuta).
ravitsemisessa, ja niitä sanotaan kasvullisiksi (vegetativ) lehdiksi. Kasvulehtien huolena on hiilihapon ottaminen ilmasta, ala- l. suomulehdillä on useita eri toimia. Viisi myöhemmin mainittua lehtimuotoa ovat läheisemmässä tai kaukaisemmassa yhteydessä lisääntymiseen. Ne esiintyvät kukissa ja kukinnoissa. Aina sen mukaan, kuuluvatko jonkin verson lehdet edelliseen vai jälkimmäiseen ryhmään, on versojen rakenne huomattavasti erilainen. Tämän johdosta tehdään ero ravitsemisverson (Ernährungsspross) ja lisääntymisverson (Vermehrungsspross) välillä. Jälkimmäistä käsitellään myöhemmin III osassa.
20 §. Kasvu- l. varsilehdet. Jokapäiväisessä puheessa tarkoitetaan lehdillä tavallisesti vain kasvulehtiä. Ne ovat kasvin kaikista lehdistä monimuotoisimmat ja suurimmat; ne ovat melkein ainoat ruodilliset ja useinkin korvakkeelliset lehdet. Kasvulehdet ovat vihreät ja kasvin tärkeimmät yhteyttämiselimet (Assimilationsorgan), joissa valon vaikuttaessa hiilenpitoinen ravinto valmistuu ilman hiilihaposta ja maasta otetusta vedestä sekä siihen liuenneista suoloista. Voidakseen käyttää valoa hyväkseen on lehden lapa yleensä jokseenkin vaakasuorassa asennossa, vihreämpi puoli ylöspäin. Lehtien sijoittumistapa varrelle (ks. sivu 19) vaikuttaa, että valo tulee mahdollisimman useiden
|
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 37. Vaahteran oksa päältäpäin. Alemmat lehdet paljoa pitempiruotisia kuin ylemmät. (1/1)
