416
III. Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 460. Quercus pedunculata. A kukkiva oksa. B hedekukka. C heteitä. D emikukka. E hedelmistö. F–H siemen. (A 1/1, B–D suurenn.)
pyöreitä muodostumia, joista vain punaiset luotit pistävät esiin. Hedekukat ovat kehättömät. Hedelehtiä on oikeastaan 4, mutta ne ovat jakautuneet kahtia, joten hedeluvuksi tulee 8. Emikukkien kehä on tuskin huomattavissa. Pähkylä ei ole siipipalteinen; sitä ympäröi lehtimäinen, kolmen vihreän, liuskaisen ylälehden muodostama kehto. Carpinus Betulus (Keski-Eurooppa).
Koivukasveista käytetään puu. Koivun tuohesta saadaan kuivatislauksen avulla tuohitervaa, jota käytetään juhtinahkaa valmistettaessa. Pähkinän siemenet syödään.
3. Heimo. Cupuliferae (kuvat 460–462). Yksikotisia puita, joilla on yksinkertaiset, korvakkeelliset lehdet. Kukissa on vähäpätöinen, sikiäisperäinen kupu. Sikiäin kolmilokeroinen. Hedelmä yksilokeroinen pähkinä (terho). Sen kantaa ympäröi puutunut kehto, joka on syntynyt kukkapohjuksesta ja yhteenkasvaneista ylälehdistä.
400 lajia, pääasiassa pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. Quercus, tammi (kuvat 460, 461). Hedekukat ovat ryhmittyneet pitkiksi, harvoiksi norkoiksi, emikukat lyhyissä, harvakukkaisissa tähkissä. Kupulehtiä tavallisesti kuusi. Kehdon sisässä on yksi ainoa pähkinä. Tammen sukuun kuuluu 200 lajia; ne esiintyvät metsiä muodostavina Euroopassa ja Amerikassa, useat ovat ainavihreitä. — Fagus, pyökki (kuva 462). Hedenorkot ovat lyhyet, mykerömäiset, emikukat kaksittain. Hedekukissa kellomainen, liuskainen kupu ja 6–20 hedettä. Emikukkien
