Siirry sisältöön

Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/49

Wikiaineistosta
Tämän sivun oikoluvussa oli ongelmia

A. Oppi kasvien ulkoelimistä.

35

jää kokonaan siemeneen imuelimeksi. Usein saa nähdä, ettei itukasvin hento, arka kärki ensimmäisenä työnny esiin maan läpi, vaan että alkiovarsi on taipunut ja raivaa sille tietä (kuvat 44, 45, C).

b. Suomut maavarsien juurakoissa ja mukuloissa. Ne ovat pieniä, ruskeahkoja tai melkein värittömiä. Ne ovat surkastuneita elimiä. Niiden ainoana tehtävänä näyttää olevan suojella ympäröimiänsä silmuja. Muutamissa tapauksissa on voitu osoittaa, että ala- l. suomulehdet syntyvät kasvu--


Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. 

Kuva 47. Pyökin (Fagus silvatica) talvisilmuja. kns silmusuomu. (1/1)

Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. 

Kuva 48. 4-vuotias pyökin oksa. Viimeisessä vuosiversossa (1861) on silmuja, joiden asema osoittaa myös lehtien asennon. Latvaverson silmusuomujen arvet näkyvät b:n luona. Lähinnä edellisen (1860) vuosiverson haarat ovat vuoden vanhoja, e on sen silmusuomujen arpi päärangalla. Kolmannen vuosiverson (1859) oksat ovat kahden vuoden ikäisiä, d sen silmusuomujen arpi päärangalla; d:n alapuolella näkyy pieni pala neljättä vuosiversoa. e kääpiöoksia tai niitä synnyttäviä silmuja. Ne ovat vuosiverson alimmalla osalla. (1/4)