A. Oppi kasvien ulkoelimistä.
37
kaikki muut osat paitsi siemenet. Niiden ikä on siis vain muutamia kuukausia, ja joskus ehtii yhtenä kesänä kehittyä monta sukupolvea, toinen toisensa jälkeen (Stellaria media, Poa annua). Ne muodostavat runsaasti siemeniä, jotka itävät nopeasti; ne eivät lisäänny kasvullisesti; Yksivuotisuutta esitetään ☉ merkillä;
Kaksivuotiset (zweijährig, dicyklisch, bienn) ruohokasvit, joita merkitään ⚇ tai )), elävät kaksi kasvukautta (vuotta). Ensimmäisenä kasvukautena ne muodostavat tavallisesti joukon hyvin lyhyellä, haarattomalla varrella olevia (ruusukkeisia) kasvulehtiä; koko niiden toiminta tarkoittaa ravinnon hankkimista, jota usein kerääntyy seuraavan ajan varaksi sangen runsaasti pääjuureen (esim. Beta, kuva 14). Näin ne talvehtivat, jolloin vanhemmat, kuihtuvat kasvulehdet suojelevat sisempiä, nuorempia; silmusuomuja ei synny. Toisena kasvukautena esiintyy kasvulehdellinen, haarautunut varsi, jonka nivelvälit ovat pitkät ja jonka toimena on muodostaa kukkia ja hedelmiä. Kun hedelmät ovat kypsyneet, koko kasvi kuolee. Samoin kuin yksivuotiset kasvit lisääntyvät kaksivuotisetkin vain siemenistä. Esim. valkojuurikas, palsternakka, porkkana ja joukko muita sarjakukkaisia, Verbascum, Cirsium palustre. Eräiden kaksivuotisten kasvien (syysruis ja -vehnä) maanpäälliset osat talvehtivat lakastumatta. Samoin on muutamien kestävien yksivuotisten kasvien laita, jotka idettyään syksyllä niin myöhään, etteivät kerkeä valmistua ennen talven tuloa, talvehtivat kukkien vasta seuraavana kasvukautena (Capsella). Jos kaksivuotiset kasvit, kuten valkojuurikas, kylvetään aikaisin ja kasvukausi on pitkä, ne voivat kukkia jo ensimmäisenä vuotena. Joskus taas ne kukkivat vasta kolmantena vuotena tai myöhemminkin, mutta kukittuaan ne aina kuolevat.
Monivuotiset (mehrjährig, pleiocyklisch, perennierend, ̇♃) ruohokasvit muodostavat vuosittain ruohomaisia, maanpäällisiä, useimmiten haaraisia varsia, jotka kasvukauden loputtua kuolevat, mutta niistä jää eloon, tavallisesti maahan, toisen muotoinen varsi, josta seuraavana vuonna kehittyy uusia, maanpäällisiä, yhteyttäviä versoja. Sääntönä on, etteivät ne kuki ensimmäisenä vuotena, mutta jatkavat sitä kuolemaansa saakka. — Kasvuajalla kerääntyy ravintoa maanalaisiin osiin seuraavana vuonna käytettäväksi sekä sitä paitsi siemeniin. Nämä itävät usein hitaasti ja eri aikoina; monessa tapauksessa niiden täytyy levätä talvi, toisinaan monta vuottakin. Suvullisen siemenistä lisääntymisen ohella ne lisääntyvät usein runsaasti myös suvutonta tietä.
