A. Oppi kasvien ulkoelimistä.
39
silmu, jotka kasvavat maassa vaakasuoraan, on eri tavoin suojeltu, kuten monella yksisirkkaisella (kuva 49, B) lujaan kietoutuneilla, kärjestään suippenevilla alalehdillä, toisilla kasveilla taas siten, että varsi on taipunut, joten arin osa ei ole itse eteenpäin tunkevassa kärjessä, aivan samoin kuin itäessäkin on asianlaita. Pystysuora juurakko joutuisi tietysti kärkikasvunsa johdosta lopuksi maanpinnan yläpuolelle, jollei lisäjuurien omituinen kutistuminen vuosi vuodelta vetäisi sitä alaspäin. Eräillä kasveilla ovat juurakot venyneet pitkiksi rönsyiksi (Ausläufer, Stolone) ja haaraantuneet. Tämä edistää suuresti kasvin leviämistä (Tussilago, kuva 50, Phragmites-, Carex- ja Scirpus-lajeja). Juurakoiden takaosat kuoleutuvat vähitellen, samalla kuin nuoremmat kasvavat edelleen. Siten irtautuu emokasvista haaroja, jotka kehittyvät itsenäisiksi kasveiksi. Toisten juurakoiden nivelvälit ovat lyhyet, joten syntyy mätäsmuodostumia (Carex caespitosa, Aera, Festuca ovina, lukuisat muut heinät ja sarat).
Juurakkoihin kerääntyy vararavintoa talven yli säilytettäväksi, moniin niin suuret määrät, että niitä käytetään ravintoaineina (yams, tarro, arrowjuuri kuumissa maissa; Calla ja Butomus leipäaineksia meidän maassamme nälänhädän aikana).
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 50. Tussilagon rönsyjä. a ensimmäisen, b toisen, c kolmannen vuosiverson osia. Toisen vuosiverson osat selvyyden vuoksi valkeat. a, b, c maanpäälliset, a’, b’, c’ maanalaiset osat.
