44
I. Muoto-oppi.
sesti ne ovat haarattomia ja elävät vain muutamia vuosia. Esimerkkeinä mainittakoot seuraavat: Männyn neulaskimput ovat kääpiöversoja, joissa on — lukuunottamatta niiden tyvessä olevia kalvomaisia silmusuomuja — ainoastaan kaksi neulanmuotoista lehteä, neulasta (Nadel). Nämä kääpiöversot syntyvät samana vuonna kuin niitä kannattava pitkäverso ja elävät noin kolme vuotta. Lehtikuusen kääpiöversot ovat lyhyet ja turpeat, ja niissä on paitsi silmusuomuja useita neulasia; ne tulevat monen vuoden vanhoiksi. Poppelilla on myös monivuotisia, säännöllisesti varisevia kääpyöversoja. Happomarjalla pitkän pääverson lehdet muuttuvat oriksi eivätkä siis voi yhteyttää mutta niiden hankasilmut kehittyvät samana vuonna kasvulehdellisiksi kääpiöversoiksi (kuva 42). Mainittujen kasvien kukinnot lähtevät myös kääpiöversoista.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 55. Passiflora. Kärhioksia. (1/3)
27 §. Muutunnaisversot. Jo juurakot, mukulavarret ja sipulit eroavat muodoltaan sangen suuresti tavallisesta versosta. Vielä enemmän muuttuneita ovat:
Kärhioksat (Zweigranke), hienot, rihmamaiset elimet, joilla kasvi kiinnittyy tukiin. Niiden tehtävä on sama kuin kärhilehtien (ks. kuva 31), mutta ne eivät näiden tavoin ole muutunnaislehtiä, vaan -versoja, t. s. ne syntyvät lehtihankoihin, mihin muuten muodostuu versoja (Passiflora, kuva 55).
Oraoksat (Zweigdorn) syntyvät myös lehtihankoihin, versojen paikalle (Crataegus). Joskus muodostuu niihin pieniä lehtiä kuten muillekin oksille (kuva 56).
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 56. Oratuomen (Prunus spinosa) oraoksa. c emoverso. d oraan s päättyvän kääpiöoksan tukilehden arpi. f, f kääpiöoksalla olevien lehtien arpia, joiden lehtien hangoissa on oksa s ja silmu k.
