B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
47
suuret kukat suorastaan. Sumatralaisen Rafflesia Arnoldi’n kukat ovat suurimmat mitä tunnetaan (metrin läpimitaltaan).
29 §. Versojärjestys (Sprossfolge). Kasvullisia lehtiä kantava verso kehittyy siemenaiheessa olevasta alkiosilmusta. Vain harvoin jo tämä ensi luokan ranka päättyy kukkaan, tavallisesti vasta toisen, kolmannen, neljännen (harvoin korkeamman) luokan ranka. Tämän perusteella kasveja sanotaan yksirankaisiksi (einachsig, haplocaulisch), kaksirankaisiksi (zweiachsig, diplocaulisch), kolmi-, nelirankaisiksi j. n.nbsp;e. Niinpä on Papaver yksirankainen, Capsella kaksirankainen, sillä kun on ensi luokan rangassa vain kasvulehtiä ja vasta toisen luokan rangat päättyvät kukkiin. Paris quadrifolia on myös kaksirankainen; sen ensi luokan ranka on maassa vaakasuoraan suikerteleva, suomumaisia lehtiä kantava juurakko, jonka lehtien hangoista kohoaa pystyjä versoja. Näissä on yksi suomulehti, neljä kiehkurassa olevaa kasvulehteä ja päätteinen (terminal) kukka. Veronica chamaedrys on kolmirankainen.
30 §. Solu. Kasvin kaikki elimet ovat sisärakenteeltaan sikäli yhtäläiset, että ne ovat muodostuneet soluista (Zelle) tahi sellaisista muodostumista, jotka ovat syntyneet soluista. Solut ovat niin pieniä, että niitä voidaan tarkastella vain mikroskoopilla, mutta jo suurennuslasilla voi todeta niiden olemassaolon. Jos sellaisella tarkastetaan jostakin mehukkaasta hedelmästä (arbuusista, omenasta) tai sireenin, seljapensaan tai takiaisen varren kuivasta ytimestä leikattua pientä, läpikuultavaa hiutaletta, huomataan, että se on muodostunut lukuisista pienen pienistä rakkuloista. Nämä ovat soluja. Tällaisista rakkomaisista, vaikka yleensä paljoa pienemmistä ja muodoltaan varsin vaihtelevista muodostumista, kasvit ovat rakentuneet. Tämä on ollut tiedossa 1600-luvulta saakka (Robert Hook v. 1667, Malpighi ja Grew v. 1671). Eri kasveilla ja samankin kasvin eri osissa solut voivat olla hyvin erilaisia. Kasvianatomia on siksi aloitettava esityksellä solujen yleisistä ominaisuuksista.
