B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
49
pienempiä, samoin tietyn muotoisia värihiukkasia (Chromatophor). Alkuliman muuta, muodotonta osaa sanotaan solulimaksi (Cytoplasma eli lyhyesti vain Plasma, kuva 60, p); ja
3. vesimäinen neste, soluneste (Zellsaft), joka täyttää alkuliman ympäröimän ontelon (kuva 60, v).
Ne solut, joissa voimme erottaa nämä osat, ovat nuorempina toisenlaiset (kuva 60, A). Silloin täyttää alkulima koko solun, ja soluneste esiintyy vasta kehityksen jatkuessa (kuva 60, B), ensin pieninä pisaroina, solurakkoina (Vakuole, kuva 60, v). Nämä kasvavat koko solunkin suuretessa vähitellen ja yhtyvät, samalla kun niitä erottavat solulimajänteet vetäytyvät takaisin seinää peittävään kerrokseen (60, C–E).
Joskus solu muuttuu vielä enemmänkin, jolloin soluneste ja alkulima häviävät, ja lopuksi seinän sisässä on vain ilmaa tai vettä. Sellaiset solut ovat kuolleita; ne eivät enää kykene elämän toimiin, vaikka voivatkin hyödyttää kasvia seinänsä lujuudella ja muilla fysikaalisilla ominaisuuksilla. Alkulimaa on siis pidettävä solun elävänä osana. Onpa soluja, jotka ensin synnyttyään ovat vain paljaita, seinättömiä alkulimakappaleita. Juuri tällaisia soluja esiintyy toimivina eliön mitä tärkeimmän elonilmiön, siitoksen, aikana. Sellaisia soluja sanotaan alkusoluiksi (Primordialzelle) eli paljaiksi soluiksi. Vasta myöhemmin ne saavat ympärilleen alkuliman erittämän seinän. Edellisestä siis selviää, että sekä soluseinä että soluneste ovat alkuliman toiminnan tuloksia.
32 §. Solun suuruus ja muoto vaihtelevat suuresti. Muutamat solut ovat niin pieniä (n. 0,001 mm läpimitaten), että vahvimmallakaan suurennuksella tuskin voi huomata muuta kuin niiden ulkorajat, toiset taas (esim. Dahlia-, Impatiens-, Sambucus-sukujen ytimessä) kasvavat niin suuriksi (noin 0,1–0,5 mm), että ne voi erottaa paljain silmin. Muutamilla levillä, joiden koko yksilö on yhden ainoan solun muodostama, tämä tulee vieläkin suuremmaksi (kuva 61), tunnetaanpa usean cm:n pituisia soluja, kuten puuvillan siemenkarvat ja näkinparran nivelvälisolut.
Sellaisten solujen muoto, jotka yksin muodostavat koko kasviyksilön, on usein jokseenkin saännöllinen, pyöreähkö, munamainen, putkimainen. Se voi kuitenkin myös, kun yhden solun eri osat saavat aivan erilaisia muotoja, mitä suurimmassa määrässä erilaistua (kuva 61).
Korkeampia kasveja muodostavat solut eroavat toisistaan suuresti, sillä eri elimien toiminta on erilainen, minkä vuoksi ei ainoastaan näiden
Kasvioppi — 4
