50
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 61. Botrydium granulatum. Yksisoluinen, mutta hyvin haarautunut ja erilaistunut levä. Yläosa s vihreä, yhteyttävä, alaosa n väritön, juurimainen. (30/1)
ulkomuoto, vaan myöskin niiden sisärakenne on erilainen. Yksityisen elimen kaikki solut eivät suinkaan ole kauttaaltaan samanlaisia, vaan se on edelleen erilaistunut, niin että siinä on usean laatuisia soluja, joiden tehtävä elimen eri toiminnoissa on erilainen. Muodon perusteella erotetaan soluja kahta päämuotoa, joiden välille tosin on mahdoton vetää jyrkkää rajaa. Soluja, joiden muoto useimmiten on pyöreän monitasomainen ja joiden lävistäjät ovat kaikkiin suuntiin jotenkin yhtä pitkät, sanotaan tylppysoluiksi (parenchymatische Zelle); taas soluja, jotka ovat leveyttään paljoa pitempiä ja päistään loivasti suippenevia, suippusoluiksi (prosenchymatische Zelle).
33 §. Alkulima on elämän aineellinen pohja ja perusta. Se esittäytyy meille selvimpänä elävän solun solulimassa. Mikroskoopilla tarkastettuna solulima näyttää erittäin hienojyväiseltä massalta. Sen perusaine on vesikirkasta ja väritöntä. Sitä sanotaan vesilimaksi (hyaloplasma). Siihen sirottuneet pienet hiukkaset, jotka aiheuttavat soluliman harmahtavan värivivahduksen, ovat aineenvaihdon erilaisia tuloksia; niitä sanotaan yhteisellä nimellä mikrosomeiksi.
Soluliman laatua voi parhaiten verrata sakeaan liimaseokseen. Solulimassa on vettä, mutta se ei sekoitu solunesteeseen, kuten liimaliuos veteen, vaan sen erottaa solunesteestä ylen ohut, jyväsetön pintakerros (Hautschicht). Samanlainen kerros rajoittaa solulimaa myös soluseinän puolella.
