B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
51
Viittauksia siihen, että solulimalla on hieno sisärakenne, voi monessa tapauksessa huomata. Tästä sisärakenteesta tiedämme toistaiseksi kuitenkin varsin vähän.
Alkulima hyytyy tavallisesti noin 50° lämmössä; on kuitenkin huomattava, että siementen ja itiöiden lepotilassa oleva alkulima voi vahingoittumatta kestää korkeampiakin lämpöasteita. Alkoholin, sublimaattiliuoksen ja formaldehydin vaikutuksesta alkulima hyytyy nopeasti. Tällaisilla kasvin fikseerausnesteillä on sen takia tärkeä tehtävä mikroskooppisessa tekniikassa. Lisättäessä kaliumhydraattiliuosta tai eau de Javellea alkulima liukenee enemmän tai vähemmän ja solu siis tulee läpinäkyväksi. Elävä alkulima ei yleensä ime itseensä veteen liuenneita väriaineita, mutta kuollut protoplasma kerää niitä itseensä suuretkin määrät. Se siis värjäytyy kuolleena, jos väriainetta lisätään, voimakkaammin tai heikommin, esim. jodiliuoksen vaikuttaessa keltaisesta ruskeaksi. Fikseerauksella ja värjäyksellä on laaja käytäntö solun sisäistä rakennetta tutkittaessa.
Alkuliman kemiallisesta kokoomuksesta tiedetään, että vesi ja valkuaisaineet muodostavat alkuliman pääaineosat. Analysoimalla limasienien alkulimaa, jota voi saada suuria määriä, on osoitettu siinä olevan hiilihydraatteja ja rasvaa sekä näiden erilaisia hajautumistuloksia. Alkuliman tärkeitä aineosia ovat siinä erittäin pienissä määrin esiintyvät entsyymit (85 §), joilla on tärkeä tehtävä aineenvaihdossa. Alkulima ei siis ole yhtenäistä, mutta emme myöskään saa kuvitella, että sillä on määrätty, pysyvä kokoomus. Elävän solun alkulimassa tapahtuu alituiseen muutoksia. Alkulimassa oleva vesi voi siirtyä paikasta toiseen, samoin siihen liuenneet aineet voivat kulkeutua toisaanne, mutta äskenmainittu pintakerros ratkaisee, mitkä aineet pääsevät alkulimaan ulkoapäin tai alkulimasta pois sen ympäristöön; sillä on sen vuoksi varsin tärkeä tehtävä solun elämässä. Alkulimassa tapahtuu suurin osa niistä aineenvaihtoilmiöistä, jotka ovat ominaiset elämälle. Niin kauan kuin solu elää, sen alkulima on alituiseen muutosten alaisena, mutta siitä ei mikroskoopilla näe juuri mitään. Joissakin tietyissä tapauksissa, esim. lepotilassa olevissa siemenissä, nämä muutosilmiöt kuitenkin lakkaavat; silloin puhutaan piilevästä elämästä (73 §).
Emme saa kuvitella, että elävien solujen alkulima kaikkine niine omituisine ominaisuuksineen, joihin tässä on viitattu, olisi pääasiassa samanlaista kaikissa kasveissa, koska niiden solut toimivat eri lailla. Käytämme alkulima-sanaa elävän solun oleellisen l. sen osan nimityk-
