54
I. Muoto-oppi.
1. Viherhiukkaset (Chloroplast) sisältävät kasvikunnassa niin yleistä vihreää väriainetta, joka puuttuu vain varsinaisilta loisilta ja mädänsyöjiltä sekä pimeässä kehittyneiltä kasveilta. Yleisimmät ovat pienet litteät,kiekkomaiset lehtivihreähiukkaset (kuva 64), jollaisia on yksinomaan korkeammilla kasveilla; useilla levillä on kuitenkin muodoltaan mitä erilaisimpia viherhiukkasia, kuten pallosegmentin, tähden, kierteisen nauhan (kuva 87), levyn j. n. e. muotoisia. Nämä hiukkaset ovat aina solulimassa, etenkin sen ulkokerroksessa; niiden perusaine, joka sisältää väriaineita, on muodostunut värittömästä alkulimasta. Väriaine liukenee liuottimiin (alkoholiin, eetteriin, rikkiliileen j. n. e.), jota vastoin väritön jyvänen ei muutu kooltaan eikä muodoltaan.
Viherhiukkasten värin eri vivahdukset johtuvat useista eri väriaineista: kahdesta keskenään hyvin lähisukuisesta vihreästä. (lehtivihreä, Chlorophyll), yhdestä oranssinvärisestä (karotiini) ja yhdestä keltaisesta (ksantofylli). Niillä on hyvin monimutkainen kemiallinen kokoomus. Lehtivihreässä on hiiltä, happea, vetyä, typpeä ja magnesiumia. Karotiini on hiilivety, ksantofylli sen oksidi.
Samoin kuin solutumien jakautuessa syntyy uusia solutumia, syntyy myös viherhiukkasia ennestään olemassa olevien viherhiukkasten jakautuessa, mutta solutuman säilyttäessä jakautuessaan pääasiallisesti alkuperäisen muotonsa on viherhiukkasten ensimmäisten aiheiden muoto usein poikkeava. Ne esiintyvät usein hienoina rihmapätkinä (mitokondrioina, kuva 65), jotka vähitellen paisuvat, pyöristyvät ja saavuttavat tavallisen hiukkasen muodon.
Vihreän värin muodostumiseen on valo välttämätöntä; pimeässä jäävät esim. lehdet keltaisiksi. Silloinkin niissä kyllä tavataan näitä hiukkasia, mutta ne sisältävät ainoastaan ksantofylliä. Auringon valossa muodostuu hiukkasten sisään ilman hiilihaposta hyvin pieniä tärkkelysjyväsiä (kuva 64), jotka kuitenkin usein kasvavat siinä määrin, että
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 65. Mitokondrioita ohran lehden nuorissa soluissa ja niiden muuttuminen viherhiukkasiksi.
