56
I. Muoto-oppi.
nesteonteloksi (kuva 60). Se on erinäisten aineiden vesiliuosta; niinpä ei siitä koskaan puutu (typpi-, rikki-, fosforihappoisia) suoloja. Useilla kasveilla (esim. sokeriruovolla, sokerivaahteralla, -juurikkaalla) soluneste sisältää hyvin runsaasti ruokosokeria, jota näistä kasveista valmistetaankin; useiden hedelmäsolujen, kuten viinirypäleen y. m., solunesteessä taas on rypälesokeria. Sitä paitsi on siinä havaittavissa parkkiaineita, alkaloideja, asparagiinia, useissa kasveissa inuliinia, sekä happoja, kuten omenassa ja muissa hedelmissä omenahappoa, sitruunassa sitruunahappoa. Sen lisäksi ovat useimpien punaisten ja sinisten kukkien, useiden hedelmien sekä veripyökin y. m. punaisten lehtien väriaineet (Anthocyan) ynnä useat muutkin aineet solunesteessä.
Inuliini on sokerin ja tärkkelyksen sukuinen aine, jota on liuenneena mykerökukkaisten solunesteeseen. Se ei liukene alkoholiin, joten se kiteytyy, jos inuliininipitoisia kasvinosia pannaan tähän, omituisiksi pallokiteiksi (Sphaerokrystall, kuva 67). Se ei värjäydy jodilla eikä väriaineilla.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 67. Inuliinipallokide Helianthus tuberosuksesta pitkähkön aikaa alkoholissa oltuaan.
38 §. Soluseinä syntyy ja kasvaa soluliman erittymänä. Se kasvaa sekä laajuutta että paksuutta. Ensin solut kasvavat laajuutta. Kun ne ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa, soluseinä alkaa kasvaa paksuutta.
Laajuuskasvun (Flächenwachstum) johdosta soluseinän pinta-ala ja itse solun koko suurenevat, niin että solun tilavuus voi usein tulla alkuperäiseen verraten satakertaiseksi tai isommaksikin. Jos pintakasvu on joka kohdalla yhtä suuri, solu säilyttää kasvaessaan alkuperäisen muotonsa; tavallisesti seinä kasvaa kuitenkin erityisistä kohdin voimakkaammin, niin että esim. aluksi pallomainen solu voi muodostua levymäiseksi, putkimaiseksi, jopa syymäiseksikin j. n. e..
Paksuuskasvu (Dickenwachstum) tapahtuu yleensä soluseinän sisä-
