B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
59
vaessa paksuutta tapahtuu tavallisesti muutoksia sen kemiallisessakin kokoomuksessa. Näistä ovat tärkeimmät seuraavat:
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 72. Althaea rosea. Siitepölyhiukkanen.
1. Korkkiutunut (verkorkt) soluseinä on pehmeä, päästää vain hyvin vaikeasti vettä ja ilmaa lävitsensä ja värjäytyy jodilla ja rikkihapolla keltaiseksi. Siinä on rasvamaisia aineita, joita yhteisellä nimellä sanotaan suberiiniksi. Korkkiutuneita ovat tavallisen korkin ja muiden kaarnamuodostumien soluseinät. Tavallista korkkia muistuttavat seiniensä laadun puolesta suuresti maanpäällisten kasvinosien päällyskettosolut. Näillä on varsinkin soluseinän uloin kerros kutinoitunut: siihen on laskeutunut vahamaisia kutiiniaineita.
2. Puutunut (verholzt) seinä on kova, ei voi huomattavasti paisua, värjäytyy jodilla ja rikkihapolla keltaiseksi, floroglusiinilla ja suolahapolla punaiseksi, aniliinisulfaatilla keltaiseksi (esim. puusyyt).
3. Limautunut (verschleimt) soluseinä on kuivana kova tai sarveismainen, mutta voi imeä suuria vesimääriä huomattavasti paisuen, hyytelöityen ja limautuen (useat levät).
4. Usein värjäytyvät vanhemmat seinät erinäisistä väriaineista; esim. väripuiden sydänpuu.
5. Soluseinään laskeutuu sen kasvaessa usein suurin määrin myös kivennäisaineita, etenkin kalsiumsuoloja ja piihappoa. Tavallisesti ne ovat pienimpien osien välissä, joten ne poltettaessa jäävät jäljelle solun muotoa mukailevana runkona. Piihappoa tavataan esim. heinien ja kortteiden päällyskettosoluissa ja pii-levien ketoissa, kalsiumoksalaattia lumpeen omituisissa sisäisissä karvoissa (kuva 91, B).
40 §. Valkuaisjyväset. Useimmissa siemenissä tavataan solujen alkulimassa pieniä, pyöreitä jyviä, valkuaisjyväsiä (Proteinkorn, Aleuronkorn). Ne värjääntyvät väriliuoksista enemmän kuin soluliman muut osat ja ovat muodostuneet valkuaisaineista. Tärkkelysrikkaissa siemenissä (kuva 74) ne ovat hyvin pieniä tärkkelysjyväsiin verraten,
