B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
63
78). Neulamaisista kiteistä muodostuneita, etenkin yksisirkkaisilla esiintyviä kimppuja sanotaan neulakidekimpuiksi (Raphidenbündel, kuva 79).
Kalsiumoksalaatti tunnetaan siitä, ettei se liukene kuumaan veteen, mietoon kaliumhydraattiin eikä etikkahappoon, jota vastoin kylläkin suolahappoon. Kipsikiteet ja kalsiumkarbonaattijyväset ovat harvinaisia. Beggiatoan ja muiden bakteerien solujen sisässä on huomattu eriävän rikkiä pieninä, vahvasti valoa taittavina jyväsinä. Piihappokappaleita esiintyy useiden palmujen solulimassa.
43 §. Solut syntyvät aina ennestään olemassa olevista soluista. Suoranaista solujen muodostumista elottomista kemiallisista yhdistyksistä ei tähän asti ole koskaan huomattu enempää kuin elävien olentojen itsestään syntymistä (generatio spontanea, g. aequivoca).
44 §. Tuman jakautuminen. Uusien solujen muodostuminen on mitä lähimmin liittynyt uusien tumien syntymiseen. Kuten siv. 53 mainittiin, uudet tumat syntyvät aina toisten tumien jakautumisen johdosta. Tyypillinen eli välillinen tumanjakautuminen (karyokinesis) on hyvin monimutkainen ilmiö. Jakautuessaan tuman rihmaranko osoittautuu muodostuneeksi useista toisiinsa yhdistyneistä rihmamaisista osista, väririhmoista eli kromosomeista. Näiden luku on kullakin kasvilajilla määrätty. Pienin kasvikunnassa tavattu luku on 3, mutta se saattaa nousta useaan kymmeneen. Tuman jaossa kromosomien ainemäärä jakautuu hyvin tasan molempien tytärtumien kesken. Kaavamaisesti tämä kromosomien jakautuminen ja tasajako solujen kesken esitetään kuvassa 80, A.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 80. Välillinen tuman jakautuminen. Kaavakuva. A tavallinen jako. B reduktsionijako.
