64
I. Muoto-oppi.
Tumajyväset eivät ota jakautumiseen osaa, vaan useimmiten varhaisilla asteilla liukenevat muodostuakseen myöhemmin uudelleen.
Jakautumistilassa olevan tuman rihmaranko, tumasäie (Kernfaden, kuva 81, 1, k) on paksumpi kuin lepäävässä tumassa. Sen vähitellen oikenevien mutkien väliset yhdyssiteet häviävät, ja säie hajoaa erityisiin osiin, väririhmoiksi (Chromosom, 2, 4, ch). Nämä asettuvat yhteen tasoon, n. s. tumalevyyn (Kernplatte), joka sijaitsee tuman tasaajassa 5; sen jälkeen halkeaa kukin väririhma kahtia. Jako-osat erkanevat sitten toisistaan vastakkaisiin suuntiin (5–9, 73, 14). Tässä erkanemisessa toimivat n. s. sukkularihmat (Spindelfaser, s), jotka ovat hienoja,
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 81. Peräkkäisiä tuma- ja solujakoasteita kasvupisteessä sijaitsevasta alkeiskasvusolukon solusta, hieman kaavamaisesti. 1 jakautuminen ei vielä alkanut, tumasäie yhtenäinen. 2 tumasäie paksunee, sen mutkat vähenevät, tumajyvänen ja tumakelmu vielä selvät. 3 tumasäie jakautuu poikittain väririhmoiksi, tumajyvänen häviämässä. 4 tumajyvänen ja -kelmu hävinneet, väririhmat selvästi huomattavissa, sukkularihmat muodostumassa. 5–8 väririhmat halkeavat kahtia, jako-osat erkanevat napoja kohti. 7, 8 tumasukkula erittäin selvä. 9 väririhmat emotuman navoissa. 10, 11 tytärtumat muodostuvat. 12 tytärtumien tumakelmu, -jyvänen ja -säie selvät. k tumasäie. n tumajyvänen. w tumakelmu. ch väririhmat emotumassa. k1, n1, w1, ch1 vastaavat osat tytärtumissa. s sukkularihmat. kp tumalevy (noin 600/1). 13, 14. Kaavamainen esitys väririhmojen asemasta tumasukkulan tasaajassa sekä niiden jakautumisesta ja jako-osien eroamisesta. a, b saman emoväririhman tytärrihmoja. z sukkularihmoja.
