66
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 84. Hiivasieni (Saccharomyces), joka lisääntyy kuroutumalla.
kautuvat molempien solunpuoliskojen kesken, minkä jälkeen jakoseinä muodostuu alkuliman toiminnan johdosta, tumista riippumatta (kuva 83). — Kaikista solunmuodostumistavoista on jakautuminen tavallisin.
2. Olemukseltaan ei edellisestä eroa kuroutuminen (Abschnürung, Sprossung), joka esiintyy useilla sienillä esim. kuromamuodostumisessa (Konidienbildung) ja hiivan lisääntymisessä. Tällöin emosolu ensin muodostaa paisuman, jonka vain kapea kannas yhtistää emosoluun. Tässä kapeassa kohdassa syntyy sittemmin uusi seinä, joka halkeaa kahdeksi kalvoksi, ja solut erkanevat toisistaan (kuva 84). Kuroutumisessa ovat emosolu ja tytärsolu selvästi toisistaan erotettavissa
3. Monisolumuodostuminen (Vielzellbildung). Ilmisiittiöiden alkiorakoissa (Embryosack) jakautuvat tuuma ja sen tytärtumat useita kertoja, mutta tästä jakautumisesta ei ole vielä seurauksena solun jakautuminen. Vasta sitten, kun täysi tumamäärä on muodostunut, jakautuu koko solulima yht’aikaa yhtä moneen osaan kuin tumia on. Joka tumaa ympäröivät joka puolelta säteittäiset yhdysrihmat. Näihin rihmoihin soluseinät erittyvät (kuva 85).
4. Vapaa solunmuodostuminen (freie Zellbildung) esiintyy eräiden sienien (Ascomycetes) itiökoteloissa (Schlauch, ascus). Tällöin syntyy
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 85. Reseda odorata. Alkiorakon solulimaista seinäpeitettä; monisolumuodostuminen alkamassa. Alaosassa jakautuminen ehtinyt pitemmälle kuin yläosassa. (240/1)
