B. Oppi kasvien sisärakenteesta.
71
hevän, ohutseinäisen solukon solujen välissä, missä useita soluja koskettaa toisiinsa (kuva 91, A). Aluksi ne ovat hyvin pieniä, mutta ympärillä olevien solujen kasvaessa ne avartuvat. Jos kasvu on paikallista, solukko saattaa muodostua omituiseksi tähtitylpyksi (kuva 92). Vielä avarammiksi nämä välit tulevat, jos ympärillä olevat solut jakautuvat (kuva 91, B). Tällaiset isot soluvälit ovat hyvin yleisiä vesikasveilla. Karvamaisia tai syymäisiä lisäkkeitä, jotka ympäröivistä soluista tällöin kasvavat suuriin soluväleihin, sanotaan sisäisiksi karvoiksi (inneres Haar, kuva 91, B).
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 92. Thalian tähtitylpyn soluja. I nuorempia. II vanhempia. i soluväli.
Hajoamalla syntyvät useiden varsien (heinillä, sarjakukkaisilla, kortteilla) suuret, läpi kokonaisten nivelvälien ulottuvat ontelot. Alkujaan nämä varret ovat olleet täyteisiä.
Yleensä soluvälit sisältävät ilmaa; ne ovat kasville hyvin tärkeitä, koska ulkoilma pääsee niitä pitkin kasvin sisimpiinkin osiin, mikä on välttämätöntä sen elämälle. On myös soluvälejä, jotka ovat eritesäi-
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 93. Öljyontelo (lysigeeninen) Dictamnus fraxinellan lehden yläpinnan alla. B nuorempi, C valmis aste. c soluja, jotka myöhemmin hajoavat, jolloin ontelo muodostuu, ennen hajoamistaan. o suuri pisara haihtuvaa öljyä. d päällysketto. (320/1)
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 94. Halkeamalla syntynyt pihkatiehyt Hedera helixin nuoresta varresta; poikkileikkaus. A nuorempi, E vanhempi aste. g pihkatiehyt. c jälsi. wb siiviläosa. b niinisyy. rp kuoritylppy. (800/1)
