80
I. Muoto-oppi.
 |
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 106. Paksu- ja puutunutseinäisten, huokosellisten puusyiden 4 vähittäinen kehitys kasvusolukon soluista 1.
Korkeammilla kasveilla voidaan erottaa neljä eritoimista solukkomuotoa. Nämä ovat:
- pintasolukko, pinnalla oleva, pääasiassa tylppysolukon luontoinen solukko;
- johtosolukko, etupäässä solusulautumien ja suippusolujen muodostama, syinä esiintyvä solukko, jonka ainekset kuljettavat kasvissa nestemäisiä aineita osasta toiseen;
- vahvikesolukko, useimmiten syinä esiintyvä suippusolukko, joka tukee ja lujittaa kasvia;
- perussolukko, johon luetaan kaikki muut solukot; se yhdistää toisiinsa edellämainitut solukot, täyttää niiden väliset tilat ja on laadultaan pääasiassa tylppysoluista sekä toiminnaltaan vaihtelevaa.
53 §. Päällysketto (Epidermis). Sekovartisilla ei pintasolukko ole, jyrkästi erilaistunut alla olevasta solukosta, vaan muodostuu oikeastaan vain tämän uloimmista kerroksista. Korkeammilla kasveilla on päällysketto pintasolukon yleisin muoto. Se peittää useimpia yksivuotisia kasvinosia tavallisesti yksinkertaisena solukerroksena, jonka solut lukuunottamatta ilmarakoja (ks. 55 §) liittyvät toisiinsa ilman soluvälejä (kuva 107). Useista kasvinosista (sipulisuomuista, Sedum telephiumin lehdistä) voi sen helposti vetää irti ohuena, kuulakkana kalvona.
Pitkänomaisten kasvinosien päällys-
|
Tässä kohdassa lähdetekstiä on kuva, jota ei ole lisätty sivuun. |
Kuva 107. Mercurialis perennis. Päällyskettoa lehden yläpinnasta, pinnalta katsottuna. (300/1)
