Sivu:Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä.djvu/10

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä sivua ei ole oikoluettu


[s. 10]53. Ja jos nijn on ett' jumalatoin aina,
Tääl woiton sais: ett toden alas paina:
Nijn suurin waara duomiopäiwänä,
Händ wijmein cuiteng' caikis käsittä.

54. Älä sijs kerska woitoist ensimmäisist:
Yx woitto suurin ombi caickinaisist:
Se cuin tääl woitta estet autuuden,
Ja woiton saa juur aiwan ijäisen.

55. Sill hurscas duomar cosca duomiol culke,
Caick wäärintekiät elost ulos sulke;
Ja wohten seast lambat erittä,
Jotc' petost' ei ol' tehn' ja wääryttä.[1]

56. Sijs ajattel, o synnin ihmis parca,
Sun elos loppu! älä rijtoin carca,
Wäsymään naburis ja tuttawaas,
Eick toinen tistans pyytä cumollans.

57. Jo lapset mahdais wanhemmitans säästä,
Wanhemmat jällens lapsens rijdoist päästä:
Jo weli mahdais suoda sisarell',
Caiken cuin oikeudel tule häll'.

58. Cosc' rackaus wijmeisill' aiwoill' puuttu,[2]
Nijn rauhan suosioon aiwan monda suuttu,
Ja wäärys saapi wallan surkian,
Sentähden juostan rijdoin saunahan;

59. Siel wihtoimisen ison palcan anda:
Jos kelpais sowinnox täs coto randa,
Sais saman edun ilman mitän wiel,
Ja ystäwyden woitais caupan pääl.

60. Jos rauhas soweis sowinnosa elä,
Eik rijdan halull juosta sodan tielle;
Sijs sowi nopiast rijta weljes cansz,
Cuin ridoin si[teksti epäselvä]eist pyytä wallallans.

61. Ja

  1. Ilm. K. 14: 5.
  2. Matth. 24: 12.