Sivu:Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä.djvu/12

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä sivua ei ole oikoluettu


[s. 12]68. Jos hawaitze sijn wäärin saadun jäljet,
Ja cuollon odan hirmuisemmat weljet,
Ne pane pois: ann' ryöstet' tacaisin,[1]
Caick wäärin saadut, saanen helmoihin.

69. Sill Jumal wiha wäärytt', ja ei päästä
Su' ennen synnin tuscast ja hädästä:
Elletz Nijn cadu, etti wilpi jää,
Sun sydämees: Nijn on se oikia tie.

70. Jumalan Laki täsä walon anda,
Ja wäärin saadun tundos pääle canda:
Nijn hawaitze ett's syndijn olit myyt,
Eik ansiox mitän sulle ole syyt.

71. Waan synnin ansio suurex tule aiwan,
Cuin meren pauhu joca murta laiwan;
Täs HERran pelcoon ensin alun saat,
Ett Sielus pyytä wältä cuolemat'.

72. Sitt' Evangelium' jällens uscon anda,
Ja sulan armon sinun tygös canda,
JEsuxen Weren puhdistuxesa;
Ah huuda sijs, o JEsu armahda!

73. Jos syndis paina, JEsus sen poisotta,
Cuins uscot armon lupausten totta,
Ja otat JEsust wastan sydämees,
Hän sitten on sun, Sielus, elämäs.

74. Jos usco puuttu, JEsus uscon anda,
Ja Isän armoon sinun Sieluus canda,
Sun syndis heittä meren sywyteen,[2]
Ett's armoitettu olet ylipään.

75. Nijn käänny sijs Jesuxen puoleen cohta,
Ettz' waattet saisit jotca silkist hohta:

Nijns

  1. Hes. 33: 15.
  2. Mich. 7: 18, 19.