mille tai vuoristoihin. Mutta kuinka vähpätöiseksi tämmöinen apu supistuukaan, jos otamme noita lapsia tuodaksemme ne jälleen entisiin, kurjiin oloihinsa, olihin, jotka monelle merkitsevät pahempaa kuin ruu- miillista kuolemaa, niihin oloihin, joiden vallitessa voi varmuudella sanoa, että sillä tavalla pelastetuista toiset ovat pelastetut haureuslaitoksiin ja vaivaistaloi- hin, toiset vankiloihin. Voimme ikuisesti harjottaa tuota tointa, nimittäin koota rahastoja „puhtaan ilman" hankkimiseksi köyhille lapsille, ja vaikka kuinka suuria rahastoja saisimme kokoon kurjuus on yhä vaan kas- vava, mutta lapsia, niitä samoja lapsia, joista Kristus sanoi,,katsokaa ettette pahentaisi yhtäkään näistä pienemmistä, sillä totisesti sanon minä teille että hei- dän enkelinsä taivaissa aina näkevät minun Isäni kas- vot", niitä lapsia tulee kuolemaan kuin kärpäsiä niin kauan kuin köyhyys on pakottava heidän isiään ja äitejään elämään haisevissa, onnettomissa asun- noissa. Saamme toimittaa saarnamiehiä bulevardeille ja turvakoteja nuorten naisten pelastamiseksi turme- luksesta, mutta mitä arvoa kaikilla tämmöisillä lai- toksilla on sellaisten olojen vallitessa, jotka tekevät niin monta miestä kykenemättömiksi ylläpitämään vai- mojaan, jotka saattavat nuoria tyttöjä pitämään erityi- senä onnena, kun saavat raskaalla työllä ansaituksi muutaman kymmenpennisen päivässä, ja jotka saatta- vat äitejä sellaiseen epätoivoon että kristityn kaupun- kimme satamassa heittävät mereen lapsią ja seuraavat sitten itse samaa tietä? Turhiksi jäävät meidän yri- tyksemme kukistaa rikoksellisuutta keksimällä raakoja
rangaistuksia köyhemmille pahantekijöille, samalla