ten täytyy työllä olla pääsy sitä ennen olleihin luonnon alkuaineisiin ja voimiin. Ei ole ihmisen vallassa luoda mitään tyhjästä. Ei hän voi luoda pienintäkään aine- hituista, ei vähintäkään voimaa. Olipa hänen tai- tonsa muuttamaan aineita ja käyttämään voimia kuinka suuri hyvänsä, nuo kaikki ovat kuitenkin vaan taitoa sovittamaan, muuttamaan ja siirtämään sellaista, mikä on jo ennen ollut olemassa. Käteni aines, jolla näitä rivejä piirtelen, samoin kuin paperi, jolle kirjotan, oli- vat ennen toisten ihmisten ja toisten eläinten, kasvien, maaperän, ilmakerroksen ja luultavasti toisten maail- main ja aurinkokuntain aineksina. Samaa voi sanoa siitä voimasta, joka kynääni liikuttaa. Kaikki mitä siitä tiedämme on siinä, että se on saanut aikaan vaikutusta ja vastavaikutusta siinä ikuisessa kiertokulussa, jonka edessämme näemme, ja nähtävästi saapunut tänne maa- pallolle auringosta. Aineen ja voiman häviäminen, samoin kuin aineen ja voiman luominen ovat meille käsittämättömiä asioita.
Ihmisolennossa, jollakin salaperäisellä tavalla, jota meille eivät voi selittää fysioloogit eivätkä filosoofit, on tietoinen, toimiva järki lyhyeksi ajaksi ja rajote- tussa määrässä ottanut haltuunsa ihmisruumiiseen sisältyvän aineen ja voimat. Kyky vetää kokoon ja ojentaa ruumiin jänteitä on ensimäinen voima, jonka avulla ihmishenki osottaa vaikutustaan aineelliseen maailmaan. Tämän taitonsa kautta hän ilmaisee muita taitoja, ja niinpä aineen muodot ja suhteet muuttelevat ihmisten halujen mukaisesti. Mutta olipa tämä vaiku- tuksen mahdollisuus ulkonaiseen luontoon kuinka suuri hyvänsä ja että se todella on suuri sen alamme vasta
-