Siirry sisältöön

Sivu:Sosialinen pulma.pdf/170

Wikiaineistosta
Tätä sivua ei ole oikoluettu

Mutta voidaan sanoa ja usein sanotaankin: „Em- mehän me kaikki maata tarvitse. Emmehän voi kaikki ruveta maanviljelijöiksi!"

Siihen vastaan, että me kaikki todella tarvitsemme maata, vaikka tosin ehkä eri tavalla ja eri määrässä. Ilman maata ei voi elää yksikään ihmisolento, ilman maata ei voi mitään ihmistointa harjottaa. Maanvil- jelys ei ole ainoa maan käyttämistapa. Se on vaan yksi monista käyttämistavoista. Ja niinkuin on totta, että korkeimman rakennuksen ylin kerros lepää maalla samoin kuin alinkin, niin on myöskin totta, että jokai- nen työmies käyttää hyväkseen maata samoin kuin talonpoika. Niinkuin kaikki varallisuus lopullisesti näyttäytyy työn ja maan yhdistykseksi, niin myöskin jokainen tuotanto ei lopullisesti ole mitään muuta kuin työn panemista maahan.

Ei ole myöskään totta, ettemme kaikki voisi tulla maanviljelijöiksi. Tämä on sitä ainoaa tointa, jota me todellakin kaikki voisimme harjottaa. Jos kaikki ihmiset rupeisivat kauppiaiksi tai räätäleiksi tai nikka- reiksi, niin he kyllä pian alkaisivat nähdä nälkää. Sitä- vastoin on ollut ja vieläkin on olemassa ihmisyhteis- kuntia, joissa kaikki saavat elintarpeensa välittömästi luonnosta. Toimet, jotka kohdistuvat välittömästi luon- toon, ovat alkuperäisiä toimia, joista sitten yhteiskun- nan kehittyessä kaikki muut toimialat haaroutuvat. Ja nuo alkuperäiset toimet, tulipa teollinen järjestelmä kuinka mutkikkaaksi hyvänsä, aina jäävät perustoi- miksi, joista kaikki muut riippuvat, niinkuin raken- nuksen ylimmät kerrokset perustuvat kivijalkaan.

Maanviljelijä on nyt niinkuin hän on aina ennenkin